Micken kuulumiset

Micke oli nyt kahdeksan päivää mökillä, ja siitä ajasta minun kanssani kuusi päivää. Lähdin tiistaina bussilla kotiin mopokouluni takia ja Micke jäi mummin kanssa mökille. Tulinkin oman perheeni kanssa takaisin koirani luo perjantaina.

Olen huomannut, että Micke syö vähän liikaa ja en halua että koira lihoo. Pakko myöntää, mutta se on jo hieman kaulan alueelta kerännyt ylimääräistä rasvaa. Muutin siis vähän koiran ruokailua, ja se teki pojulle oikein hyvää. 

Mickellä on ollut nyt työmoraali todella korkealla, ja sen kanssa ollaankin harjoiteltu vähän uusia juttuja. On niissä vielä paljon hiomista, mutta alkeet se jo osaa muutamasta uudesta tempusta, kuten sivu, kierrä ja kylki.

Micke onkin varsinainen vesipeto. Heti perjantaina saavuttuamme mökille, koira olikin vain viemässä minua järveen. Mentiinhän me sinne lopulta, ja Micke ei olisi halunnut tulla pois. Mickellä on jännä tapa uimisessa. Minun mentyä uimaan, koira juoksee vinkuen veteen ja ui niin kovaa kuin tämmöinen espanjanvesinakki pääsee. Micke ui yleensä päin ja kynnet eivät tunnu miellyttäviltä paljaalla iholla, joten tuossa on vielä harjoittelemista.

Koira ei suostu uimaan rantaan, ennen kuin se tietää että minä uin perässä, tai pidän koirasta kiinni. Joskus jos hänestä ei pidä kiinni, alkaa Micke sitten uida ympyrää ympärilläni. Paimennus on myös maalla ollut aina Mickelle tärkeää.

Poika on aina innoissaan tulossa järveen, mutta sitten ei uskalla aluksi hypätä. Mickeä pitää aina joko rohkaista tai hypätä itse järveen niin koira tulee perässä.

Lauantaina koira joutuikin yhdessä vaiheessa tyytymään jäämään rantaan, sillä minä ja veljeni menimme veneellä ja uimapatjalla kauemmas rannasta. Voi että mikä haukkuminen ja vikinä siitä alkoikaan, vaikka iskäni olikin rannassa koiran kanssa. Se olisi tietysti halunnut kunniallisesti pelastaa meidät järven vaaroilta. 

Suunnilleen tunti sen jälkeen kun me rantauduttiin, alkoi ukkospilvet vyöryä aika nopeasti järven yli. Micke pysyi rohkeasti ulkona vaikka kuuluikin kovaa jyrinää, mutta sen kerran kun salama välähti ja jyrähti melkein heti sen jälkeen todella kovaa, Micke juoksi sisälle.

Illalla ei päästy kuin minimaalinen pissatuslenkki, jolloin taas jyrähti ja juoksimme mökkiin. Koira ei syönytkään illalla mitään, vaan oloili minun kanssani sängyssä. Illalla tuli kyllä nätti auringonlasku ja ukkospilvet lähtivät.

Tänään tultiinkin sitten jo kotiin, sillä huomenna minulla ja Pinjalla alkaa koulu. Tehtiin vielä ohitusharjoitus Lillan kanssa, ja Micken osalta se sujuikin oikein mallikkaasti. Käytiin lenkki yhdessä ja vietiin koirat meidän pihalle juoksemaan. Micke on vähän arka, joten leikki on vähän hankala aloittaa. Lilla ja Micke oikeastaan vain juoksi toistensa perässä. 

Mietin kun tuolla ylhäällä tuli ruoasta puhetta, niin voisinko ehkä tehdä ruoka-aiheisen postauksen? Kertoisin siis Micken syömisestä ja siitä miten aijon sitä nyt muokata. Muitakin ideoita voi heitellä, niin varmasti toteutamme kaikki järkevät ideat.

-Minttu-