Meidän säännöt 2

Sääntösarja jatkuu! Tänään ajattelin kertoa meidän säännöistä treenihallilla ja treenatessa, sekä vapaana metsässä. Miten toimitaan missäkin tilanteessa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Aloitetaan nyt noilla hallin säännöillä. Kyseisessä hallissa missä käymme, on tietenkin omat säännöt. "Koirat eivät saa tehdä tarpeitaan piha-alueelle, koirat eivät saa odotustilassa tai esim. kursseilla leikkiä keskenään". 

Kun me saavumme hallille, käytän Micken aina ensin pissalla viereisellä tien pätkällä. Koiran pitää mennä hihnassakävely sääntöjen mukaisesti. Muihin koiriin ei kiinnitetä huomiota edes piha-alueella, eikä sitten varsinkaan hallin sisällä. Micke on nyt aloittanut pitämään oikein mukavan haukkukonsertin jos joku toinen koira on heti vastassa hallin sisässä. Uskon että pääsemme tästä tavasta muutaman kerran jälkeen jo eroon, sillä koira lopettaa onneksi haukkumisen heti käskystä.

Odotustilassa Micken pitää istua, seisoa tai maata vierelläni ja mieluiten pitää katsekontaktia yllä. Kentälle mennessämme koiran tulee jo kävellä seuraten ja niin se oikeastaan aina automaattisesti tekeekin. Kun itse kierrän radan läpi, koira odottaa jossain reunassa paikallaan. Jos olemme hallivuorolla, Micke saa kulkea mukanani laittamassa kylttejä, mutta ei saa kiertää rataa kanssani silloinkaan. 

Kentällä Micke ei saa kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin tai koiriin, eikä se niin tee, vaan keskittyy minun kanssani treenaamiseen. Kun toinen koira suorittaa rataa treeneissä, me ollaan joko paikallaan katsomassa niin ettei olla tiellä, tai harjoitellaan joitain kylttejä niin ettei olla suorittajan tiellä. En ole kieltänyt koiraa haukkumasta hallilla, sillä Micke ei hauku melkein koskaan. Jos innostan sitä tietyillä sanoilla, mitkä saa usein koiran haukkumaan, teen sen silloin kun ollaan hallivuorolla tai silloin kun kukaan ei treeneissä suorita rataa.

Eipä nuo nyt oikeastaan sen kummemmat säännöt ole, enemmänkin tavat. Yritämme huomioida kaikki muut koirakot hyvin, sekä yritän pitää Micken mielen virkeänä, iloisena ja kumminkin säilyttää Micken kuulolla olemisen.

Siirrytäämpä nyt vapaana olon sääntöihin. Micke on vapaana esimerkiksi mökillä, metsässä, jäällä, pelloilla ja kaikilla syrjäisillä paikoilla, eli melkein joka paikassa muualla, mutta ei tiellä. Kun päästän koiran irti, sen pitää ensin tulla luokseni käskystä ja pysähtyä käskystä. Jos niin ei tapahdu, koira ei pääse heti vapaaksi. Hihnan irrotettuani, koiran täytyy odottaa vapautusta katsekontaktia ylläpitäen. Sitten se saa riekkua juuri niin paljon kun vain haluaa. 

Jos kutsun koiraa tänne ja se tulee luokse, annan kehut ja sanon että saa mennä. Jos taas ei tule luokse, käyn ottamassa kiinni (tämä ei niinkään päde nykyään, sillä koira tulee aina tänne kun käsken). Ja Micke ei tykkää lähteä kauas minusta, mutta jos se lähtee näköetäisyyden ulkopuolelle, jatkan vain matkaa ja koira tulee sekunnin tai parin päästä kauhealla vauhdilla perästä. Jos koira kuitenkin on menossa esim. toisten pihaan tai ns. kielletylle alueelle, pyydän sen luokseni.

Ei meillä oikeastaan ole sen kummempia sääntöjä vapaana ollessamme, enemmänkin keskityn siihen että koira juoksee paljon ja saa nauttia siitä, enkä kokoajan hössötä sille ja käskytä sitä. Micke ainakin alkuun tykkää itse haistella rauhassa vähän kauempana, ja anna sille oman pienen haisteluajan. Viitisen minuuttia haisteltuaan, koira yleensä haluaa olla vaan seurassa, tai saa kauheita hepuleita kun sanon sille jotain.

Toivottavasti tajusitte jotain tästä mitä kirjoitin, sillä tein postauksen aika nopeasti.

-Minttu-

Häiriöntekijöitä

Ajattelin kertoa taas tässä välissä vähän kuulumisia, kun niitä nyt löytyy. Ollaan Micken kanssa nyt kerran tai pari kertaa viikossa vedetty pulkkaa ja koira alkaa tykätä hommasta kokoajan vaan enemmän. Perjantaina vedimme pulkalla 45 minuutin lenkin, ja pulkan paino oli yhdessä vaiheessa varmaan noin kymmenen kiloa. Mickellä ei silti puhti loppunut vaan olisi halunnut juosta kokoajan, mutta minä en enää jaksanut juosta painavilla kengilläni. Juoksimme siis alkuun kilometrin tai pari noin viiden kilon painolla.

Mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin, nimittäin keskiviikkoon. Treenipäivänä treenasimme hallilla malttamista ja sen kautta seuraamista. Tuona päivänä Micke väsyi tosi nopeasti, kun oli täysin uusi ja hankala juttu. Onnistuimme kuitenkin kohtuullisen hyvin ja olen käyttänyt tuota samaa nyt lauantain hallivuorolla ja varmaan tulee käytettyä jatkossakin.

Lauantaina hallille meidän mukaan tuli mummini kaveri ja hänen perronsa Edu. Muutamat haukahdukset tuli pihassa kun saavuttiin hallille, mutta sen enempää haukkua ei tullut. Itse hallissa treenasimme kahta ratapätkää, toinen koostui alokasluokan kylteistä (videolla) ja toinen avoimen ja voittajaluokan kylteistä.

Yllätyin siitä, miten hyvin Micke keskittyi minuun, vaikka Edu juoksi ja haukkui vieressä vapaana. Koko hallivuoron ajan Micke keskittyi vain olennaiseen, eli minuun ja treeniin. Alo pätkä meni joka kerta todella hyvin (paitsi videossa näkyy kun Edu karkasi omasta treenistään meidän luo ja keskeytti yhden kyltin) ja avon ja voin pätkä myös. Aikalailla virheettömästi saimme suoritettua joka kerta pätkät.

Harjoittelimme myös noutokapulan hakua ja irti antamista, lähetä koira kylttiä, sekä putkea, seisomis käskyä ja paikalla oloa omassa nurkassa kun minä teen jotain muuta. Kaikki sujui aivan loistavasti (eihän se vielä noita kaikkia siis kunnolla osaa) ja oli todella hyvä fiilis treenin jälkeen. Ulos mennessämme ohitimme kolme koirakkoa ilman minkäänlaista reagointia, ja olin sen jälkeen vielä tyytyväisempi. 

Ainiin, hallilla tuli vielä harjoiteltua mummin kaverin kanssa sirun tarkistusta, joka koitui kisoissa pieneksi ongelmaksi. Käytimme laskinta, joka oli ulkonäöltään todella samanlainen kuin tunnistuslaite. Kokeilin ensin itse, ja Micke ei reagoinut paljon mitään. Kun Edun omistaja kokeili, Micke olisi mennyt karkuun, mutta kun syötin sille samalla namia, "siruntarkistus" onnistui.

Nyt sunnuntaina näimme pitkästä aikaa Lillaa. Kävimme alkuun metsässä, missä vierähti vähän yli tunti. Alkuun Micke oli todella epävarma Lillan kanssa. Aina kun Lilla tuli Micken lähelle, näytti Micke hampaitaan ja murahti. Oli kiva nähdä että Mickekin osaa komentaa Lillaa kun tarve on ja Micke alkoi kokoajan pikkuhiljaa rentoutua. Lopulta Micke paimensi Lillaa ja juoksi sen perässä, sekä ei enää aina ärissyt Lillan tullessa iholle.

Noin tunti metsäilyn jälkeen lähdettiin kävelylle yhdessä ja matkaksi meille tuli 12 kilometria, Pinjalle ja Lillalle noin 15 kilometria. Vastaan tuli kaksi koiraa, ja Micke ohitti ne haukuitta. Myöskin pihoissa olevat koirat jätettiin huomiotta. Koira kulki myös todella kivasti vierellä, paitsi sitten loppua kohden into hyvään kävelyyn väheni, mutta yleisesti lenkki meni meidän osalta todella hyvin.

Toivon vaan että kesä tulisi nopeasti ja pääsisimme vihdoinkin harjoittelemaan canicrossia ilman pelkoa siitä että kaatuan. On myös vähän ikävä lumettomia metsiä, sillä nyt kun vien Micken purkamaan virtoja metsään, koiran tassut kesää järkyttävät jääpaakut. Ainiin ja kohta olisi jo aika ilmoittautua kisoihin, ihanaa, sillä odotan noita kisoja todella paljon. 

-Minttu-

Eläinlääkärissä

Moikka! Lillan kanssa tosiaan käytiin viime tiistaina hammaskiven poistossa, kun sitä oli kertynyt takahampaisiin jo jonkin verran. Lisäksi sillä oli patti ylhäällä kitalaessa, joten se haluttiin tutkituttaa samalla kertaa.

Meillä oli aika kahdeksalta Lahden Evidensiassa. Selvittiin sisällä tosi näppärästi haukuitta, kun siellä ei vielä muita koiria ollut, ja meidät otettiinkin melkein heti vastaan. Mitattiin aluksi Lillan paino, joka oli 13,5kg. Lillan ihannepainohan olisi siis suunnilleen vähän reilu 14kg, joten tasaista tahtia ollaan sitä kohti menossa. Lisäksi vastaanotolla annettiin suonensisäisesti rauhoittavaa lääkettä, mutta varsinainen toimenpide suoritettiin inhalaatioanestiassa.

Haettiin Lilla puoli yhdeltä, koiran ollessa vielä vähän pökkyrässä. Meidän yllätykseksemme meille kerrottiin, että Lillalta oli poistettu yläleuasta traumaattisesti murtunut etuhammas. Patti sen sijaan oli ollut normaali rakenne. Lisäksi hampaat puhdistettiin, kartoitettiin, röntgenkuvattiin ja kiillotettiin. Kahden hampaan juuristossa oli myös todettu jonkinlaista muutosta, mutta ne lääkäri vahvisti myöhemmin pulpakiviksi, jotka eivät aiheuta tällä hetkellä toimenpiteitä.

Eli tiivistettynä mitä tässä voidaan todeta: suu on puhdistettu ja kartoitettu mahdollisten ikävyyksien varalta, sekä mahdollisesti kipua aiheuttanut hammas poistettu. Nyt Lilla söi kolmen päivän ajan Metacamia kipulääkkeenä, ja Hexageliä levitetään kerran päivässä operoidulle alueelle. Lisäksi Lilla syö pehmeää ruokaa viikon ajan, eli toisinsanottuna nappulat annetaan liotettuna ja pullat tyttö saa normaalisti.

Eli tällaista meille kuuluu. Kerro ihmeessä kommenteissa, mistä haluaisit minun kirjoittavan seuraavaksi :)

-Pinja-