Kehitystä treeneissä ja talviaktiviteeteissa

Mickellä on nyt ollut lähiaikoina kamalan paljon energiaa. Hyvähän se on, mutta sitä on näin kylmällä säällä vaikea purkaa. Tiistaista lähtien on ollut aamuisin yli -20 astetta pakkasta, mutta onneksi päivällä vaan jotain -10 astetta. Tiistaina huomasi selvästi että Micken tassut meinasi jäätyä ulkona, joten oltiin siellä vaan 45 minuuttia.

Keskiviikkona meillä oli treenit ja ennen treenejä tehtiin ensin 45 minuutin pulkkalenkki + tunnin kävelylenkki. Talutin ensin pulkkaa ja Mickeä erikseen ja kiinnitin pulkan Mickeen vasta muutaman kymmenen metrin päässä kotoa. Koira lähti heti vetämään kauhealla innolla ja lisäsin nopeasti monta kiloa painoa, sillä koira olisi vaan innoissaan halunnut juosta eteenpäin. On kiva huomata että koira nauttii tolleen oikeasti työn tekemisestä ja varsinkin vetämisestä. Nyt sillä oli ihan uutta puhtia mitä en ennen ole nähnyt, sillä se ei väsynyt vaikka vedettiin melkein tunti lähemmäs kymmenellä kilolla.

Treeneissä meillä oli rata, jossa oli 14 kylttiä. Avoimen luokan kylttejä suurin osa, mutta hihnassa vielä mennään. Varmaan siihen asti mennään hihnassa, että ollaan kolmet alokasluokan kisat menty hyväksytysti. Treenit meni tosi hyvin, meidän kanssa oli kaksi narttukoiraa treenaamassa. Micke oli myös hyvin kiinnostunut ohjaajamme kahdesta koiranpennusta, espanjanvesikoiran ja australianpaimenen pennut.

Torstaina Micken tassut jäätyi jo viidessä minuutissa, joten tuo olikin sitten Micken vapaapäivä. Perjantaina menimme koirauimalaan ja ennen sitä saimme tehtyä kahdenkymmenen minuutin metsälenkin ilman että koira olisi osoittanut tassujen jäätymistä. Uimalassa Micke osasi käyttäytyä todella hyvin, ei vetänyt kokoajan joka suuntaan jne. Uimisestahan Micke tykkää todella paljon ja koira ui koko 30 minuutin ajan täysin putkeen kokoajan kummempia taukoja pitämättä.

Lauantaina meillä oli hallivuoro, ja tehtiin alokasluokan rataa. Saatiin heti ekalla yrityksellä tehtyä täysin puhdas rata, ja ei sitten sen enempää tehty rataa lauantaina. Harjoiteltiin avoimen luokan kylttejä, ja oli kiva pitkästä aikaa treenata koira vapaana hallilla. Erityisenä harjoittelun kohteena meillä oli kltti "istu, seiso, kierrä koiran ympäri". Illemmalla saatiin jopa tunnin pituinen lenkki tehtyä, eikä koiran tassut jäätynyt ollenkaan. Ollaan nyt harjoiteltu viikon ajan muutaman päivän välein hammastahnan laittoa, sillä sen laittaminen ei todellakaan onnistuisi noin vain Mickelle. Koira antaa kyllä hinkata hampaitaan ilman tahnaa, mutta ei jos sormessa on hammastahnaa. Edistystä tulee nopeasti ja lauantaina sain jo Micken toisen puolen hampaisiin laitettua tahnan.

Tässä oli nyt tälläinen lyhyt kuulumispostaus, toivottavasti sait meidän arjesta vähän kiinni tämän avulla. Yritän kehitellä jotain erikoisempaa postausta seuraavaksi, ja ideoita saa ehdottomasti antaa.

-Minttu-

Mitä harrastaa koiran kanssa talvella?

Moikka! Minttu kirjoittikin aikaisemmin postauksen Uusista aktiviteeteista sekä tavoitteista. Meiltä toivottiinkin sitten tarkennusta liittyen noihin talviaktiviteetteihin, joten tänään ajattelin sitten kertoa niistä vähän tarkemmin. Ja tosiaan jos joku ihmettelee, miksi olen kirjoittanut viime aikoina näin harvoin, niin en todellakaan ole lopettamassa. Mulla on vaan ollut motivaatio hukassa ja kirjoittelen sitten kun siltä tuntuu, ja siksi onkin kiva kun meitä kirjoittajia on kaksi ;)

Pulkan veto

Pulkkailu tuo hauskaa lisää peruslenkkeilyyn ja se on helppo "työ", jonka koiralle voi tarjota. Itse olen laittanut koiralle sekä vetovaljaat että pannan siten, että pulkka on valjaissa kiinni ja mulla on sitten perushihna pannassa kiinni. Itselläni on ollut käytössä NonStopin Freemotion- valjaat. Noi ei tohon pulkanvetoon ole mitkään parhaimmat, eli sopivat huskyvaljaat tai jotkut muut valjaat aisojen kanssa olisi paremmat. Itse kuitenkin vedätän vaan pieniä painoja (tällä hetkellä 4,5kg) suunnilleen kerran viikossa, joten siitä ei mitään merkittävää haittaa ole.

Opettamisen kannalta Lilla oli todella helppo tapaus. Ensin annoin Lillan haistella pulkan, ja sitten liikutin sitä ja palkkasin Lillaa samaan aikaan. Sen jälkeen aloin vetää pulkkaa oikeassa kädessäni Lillan ollessa vasemmalla puolellani. Lilla tottui pulkkaan todella nopeasti ja pian pystyinkin jo laittamaan pulkan Lillan valjaisiin. Lähdettiinkin siitä suunnilleen suoraan vetämään 2 km reipas kävely, eikä mitään ongelmaa. Herkemmillä koirilla tosin kannattaa panostaa paljon tohon pulkkaan totuttamiseen, ettei siitä vahingossa pääse muodostumaan negatiivista asiaa.

Kelkkailu

Tämä nyt on ihan oma keksimäni nimitys, mutta ideana kuitenkin, että ohjaaja potkuttelee potkukelkalla ja koira saa joko juosta vieressä tai vetää. Tämä on siitä hyvä liikuntamuoto, että koira pystyy vetämään oman kuntonsa mukaan, ja voi sitten halutessaan ravailla kelkan vieressä. Lilla esimerkiksi yleensä vetää ensin, sitten puolessa välissä himmailee ja loppumatkasta jaksaa taas vetää.

Välineinä mulla on ollut ihan perus potkukelkka, juoksuvyö, joustohihna ja nuo aiemmin mainitut vetovaljaat. Hihna pysyisi varmaan ihan hyvin kädessäkin, mutta kivempi käyttää tota vyötä, kun sellainen kerran on. Kicksparkhan olisi tähän käyttötarkoitukseen paljon potkukelkkaa parempi, mutta taitaa jäädä haaveeksi hintansa takia.

Minisukset

Yksi mun tämän talven lempparijutuista on ehdottomasti ollut minisuksilla vedättäminen. Siinä mulla on siis minisukset, sauvat, juoksuvyö sekä joustohihna, joka menee Lillan vetovaljaisiin. Lisäksi mulla on panta, jossa pidän kiinni normihihnaa aina muutoin kuin vedettäessä sekä kuppi, jonka luokse opetin Lillan juoksemaan.

Elikkä; mennään siis aina odottamaan johonkin tiettyyn kohtaan, kun joku muu käy viemässä kupin noin sadan metrin päähän. Sanon Lillalle 'odota', otan normihihnan pois, ja annan käskyn 'vedä'. Sitten viipotetaan vaan kupin luokse, ja juuri ennen kuppia huudan 'seis', jotta sekin sana alkaisi juurtua Lillan päähän. Myöhemmin, kun Lilla oppii 'seis'- käskyn merkityksen, ei tarvita enää kuppia. Silloin huutaisin siis aina vaan tuon 'seis', ja pystyisin silloin palkata koiran ihan vaan kädestä.

-Pinja-

Vihdoin meidän ekat kilpailut

Ilmoittauduimme tammikuussa Micken kanssa rally-tokon ALO-luokan kilpailuihin. Nämä olivat meidän ensimmäiset kisat ja kyseinen päivä oli lauantaina 17. helmikuuta. Osaamme kaikki alokasluokan kylttitehtävät ja treeneissä saamme tehtyä virheettömiä suorituksia näillä kylteillä.

Lauantaina heräsimme kuudelta aamulla ja valmistauduimme kisoihin lähtöön. Aamulenkillä yritin ottaa Micken hyvin kuulolle. Kisapaikalla Micke oli aluksi todella energinen ja vähän liian innoissaan uudesta tilanteesta. Vähän haukuttiin sinne tänne, mutta koira rauhoittui nopeasti. Käytiin vähän väliä vääntämässä muutamia rallyliikkeitä meidän vakkari treenikentällä, joka oli nyt vähän "epämuodostunut". 

Kun vuoroon tuli säkäkorkeuden mittaaminen ja sirun tarkastus, Micke oli ihan paniikissa. Koira ei ole tottunut vieraiden ihmisten käsiteltäväksi, eikä se kyllä muutenkaan ole hyvin käsiteltävä. Sirutuskone oli kamala asia, mutta pyysin Micken löysän hihnan kanssa hyppäämään pöydälle ja siinä sirun tarkastus onnistui varsin hyvin. Säkäkorkeuden mittaus olikin jo paljon helpompi juttu.

Me jouduttiin odottelemaan aika pitkään, ennen kun pääsin kiertämään rataa. Radan kyltit olivat seuraavat: Lähtö, Koira eteen, vasemmalta sivulle istu, Istu, maahan, kierrä koiran ympäri, 270° oikeaan, 360° vasempaan, Juosten, Spiraali oikealle, Normaali vauhti, 270° vasempaan, 1,2,3 askelta istu, Käännös oikeaan, 270° vasempaan, Pujottelu edestakas, Maali. 

Koko rata lähti siitä, että odoteliin suljettujen sermien takana vuoroamme päästä radalle. Micke oli todella huonosti kuulolla jo siinä vaiheessa, joka johtui myös väsymyksestä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin siitä, ettei olla tehty rallya uusilla paikoilla, vaan aina samalla kentällä. Lähtökyltillä Micke oli jo ihan kujalla ja koko rata meni sen mukaisesti. Askeltehtävä uusittiin ja se meni silti aika huonosti. 

Saatiin kuitenkin 85p radasta. 3p lähti uusimisesta, suurin osa hihnan kiristymisestä ja muutama vielä sitten kontrollin puutteesta. Olen ihan tyytyväinen, sillä ekat kisat tuon hermoheikon koiran kanssa ei olisi kamalasti paremmin edes voinut mennä. Nyt on seuraavat kisat jo tähtäimessä, ilmoittelen niistä sitten vähän myöhemmin. 

Olen todella ylpeä siitä miten Micke käyttäytyi hallialueella, sillä haukkumisia ei tullut juuri yhtään (ainoat haukut alussa kun koirat meni ohi ja Micke ei ollut edes minulla) ja muutenkin koira yritti kumminkin radalla, vaikkakin aika vähäsen. Olisi todennäköisesti pitänyt viedä Micke autoon, sillä yhdessä vaiheessa kun hioimme kylttejä ennen vuoroamme, Micke meni todella hyvin. Kumminkin ihan muutama minuutti ennen meidän rataa, tein koiran kanssa jotain ja se oli jo todella väsynyt. No, nyt on hyvä kokemus takana ja tietää miten voi ensi kerralla toimia paremmin.

Toivottavasti te jaksoitte lukea tätä kisa hössötystä ja kommentoikaa ihmeessä miten teidän kisat on mennyt tai mitä olette muuten tehneet koirienne kanssa? Me ollaan Micken kanssa taas päästy tekemään kivoja lenkkejä ja palailtu canicrossin pariin. Lauantaina kisojen jälkeen käytiin juoksemassa ja ai että Mickellä on ihan kamalat vetohalut. Nyt tuli ekaa kertaa juoksunkin aikana oikeen vauhtimurinaa ja haukkuja kun tsemppasin sitä menemään eteenpäin. 

Aina kun aloitetaan juoksu, Micke on ihan innoissaan. Se odottaa vaan että sanon käskyn ja lähtee pinkomaan täyttä vauhtia eteen. Juostaan tällä hetkellä vaan noin kilometrin matkaa maksimissaan, sillä sen matkan Micke vetää jo ihan täysillä. En tiedä vetäisikö pidempäänkin, mutta ennemmin lopetan aina kun on vielä virtaa ja hauskaa. 

Käytiin myös lauantaina mustissa ja mirrissä ja matkaan lähti hammastahna. Pitää nyt pikkuhiljaa tehdä tuosta hampaiden käsittelystä kiva juttu. Micke antaa jynssätä hampaita jos sormessa ei ole tahnaa, mutta tahnan kanssa ihan eri juttu. No, ehkä muutaman viikon päästä uskaltaa jo alkaa pesemään hampaita kunnolla tahnalla. Siellä kaupassa Micke oli jo paljon rennompi kuin viimeksi ja siellä käveleminen ei ollut enää kamalaa kiskomista joka suuntaan, vaan koira tarjosi seuraamista ja parkkihallissakin otti kontaktia hienosti.

-Minttu-

Ohitustreeniä ja kisoihin valmistautumista

Kisat on jo tällä viikolla, ja arvatkaas vain kuka on kipeä? No minä tietenkin, maanantaina oli kuumetta 38.7, mutta eilen illalla kuume oli poissa. Nyt aion parannella 

vielä flunssan ja kamalan yskän pois.

Viime viikon treeneissä tehtiin kaikkien luokkien kylttejä sekaisin, ja semmosissa ratapätkissä. Kaikki koirat treeneissä oli isoja uroksia, jonka takia syntyi vähän rähinää useamman kerran. Micke osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti, ja vaan kaksi kertaa hieman ärähti kun toiset haukkui ja murisi sille. 

Treenit menivät kuitenkin todella hyvin ja saatiin opeteltua taas vähän uutta. Sunnuntaina meillä oli hallivuoro ja harjoittelimme vaan alokasluokan radan. Ensimmäinen rata meni siinä, että saan Micken keskittymään. Onneksi sain keskittymisen takaisin muutaman ekan kyltin jälkeen. Toinen rata menikin sitten virheettömästi, jos ei omaa pikkumokaa lasketa.

Perjantaina aloitettiin koirien ohittelu. Ajattelin nyt yrittää kerran viikossa treenata ohittelua, niin se ei rasita koiran ja minun hermoja liikaa. Ohitimme kymmenen kilometrin aikana kahdeksan koiraa, ja Micke haukkui vaan muutamalle, sillä ne haukkui Mickelle. Sain koiran kuitenkin hiljaiseksi heti käskystä. 

Nyt olen miettinyt kaikenlaisia metodeja millä saan Micken valmiuteen kisoissa radalle ja olen aika tyytyväinen siihen mitä olen miettinyt. En nyt ala sitä sen kummemmin avaamaan, kerron sitten kisoista erillisen postauksen muodossa. Lähtölistat tulivat eilen, ja ALO-luokassa on 36 osallistujaa ja me lähdetään kolmansinatoista. Jos jollain on kokemusta rally-toko kilpailuista, saa ihmeessä antaa vinkkejä radalle.

-Minttu-

Vegaaniruokaa koirille? Aktiivisesta rodusta sohvakoira?

Ajattelin nyt toteuttaa mielipide postauksen minua eniten "kiinnostavista" aiheista. Kerron mielipiteeni siitä, kun nykyään jotkut vegaanisti elävät ihmiset ovat alkaneet syöttää koirilleen vegaanista ruokaa, ja siitä kun aktiivisia rotuja (esim. bordercollie, vesikoirat, huskyt tms.) otetaan sohvakoiriksi. Nämä kaikki ovat vain minun mielipiteitäni, voit olla erimieltä asiasta jos olet.

Aloitetaampa tuolla vegeruoalla. Miksi? Miksi koirille pitää syöttää kasviksia, kun koira on lihansyöjä. Jotkut koiranomistajat antavat koirilleenkin vegeruokaa, koska pitää sitä eettisesti oikeana ratkaisuna. Minusta tuo on väärin ratkaisu minkä voit tehdä. Vaikka koirasi turkki kiiltäisi, koira olisi terve ja pystyisi elämään täysin normaalisti, ei se silti ole oikein.

Koira ei saa kaikkia tarvitsemiaan aineita kasvisruoasta, vaikka syöttäisit mitä. Kun kurkkaa koiran suuhun, siellä näkyy lihan syömiseen tarkoitetut hampaat, ei kasvisten. Joillain on tapana lisätä omia kasvisruokajämiä koiran päiväateriaan ja se on ihan ok. Miksi ei, jos ruoka lentäisi muuten roskikseen. 

Olet ottanut vastuun toisesta elävästä oliosta, jolloin se ei voi itse päättää mitä syö, vaan sinä päätät. Silloin sinun tulisi tarjota koiralle ominaista ruokaa sen verran mitä se tarvitsee. Ei liikaa, eikä liian vähää. Koira kyllä myös kertoo jos se saa liikaa ruokaa, tai liian tuntuvat kylkiluut sen että liian vähän. 

Siirrytään nyt sitten toiseen aiheeseen. Useat ihmiset saattaa ottaa koiran vaan ulkonäön tai seuran takia. Seuraksi joo, mutta ei koiran kuulu maata sisällä kokoajan. Minun mielestä (ja useiden muiden koiraihmisten mielestä) koiran pitäisi saada ulkoilla monta tuntia päivässä. Pitkä lenkki (n. 10-15km) olisi hyvä saada tehtyä edes muutamia kertoja viikossa + sitten muut aktiviteetit ulkona.
 Koira nauttisi varmasti myös jos saisi juosta viikoittain vapaana metsässä monen kilmetrin edestä. Koiran kuuluu olla väsynyt kun se on lenkkeillyt/tehnyt jotain muuta liikunnallista tarpeeksi. Tottakai on myös niitä ikiliikkujia jotka ei väsy vaikka olisi juossut 10km, kävellyt 20km ja ollut metsässä irti kaksi tuntia.

Kaikista kauheinta on mielestäni se, kun kokemattomat koiraihmiset ottavat esimerkiksi huskyn vain hienon ulkonäön takia. Huskyt ovat hyvin alkukantaisia koiria, jotka tarvitsevat vetoa ja lauman. Itse en koskaan voisi ottaa huskya, sillä en voisi todennäköisesti tarjota sille onnellista elämää. Voisin kävellä sen kanssa 20km päivässä, mutta huskyille se ei riitä liikunnaksi. Ne tarvitsevat vetoa, kaverin ja ei voi olla vaan piha- tai sisäkoristeena. Tottakai on poikkeustapauksia, jotka ei omaa alkuperäisen huskyn ominaisuuksia, mutta niitä on vähän ja yleensä kyseiset koirat ovat olleet seropeja (ainakin minun kuulemani mukaan).

Itse arvostan todella paljon omistajia, jotka ottavat itselleen sellaisen koiran, mille voi tarjota riittävästi liikuntaa ja toimintaa (sekä tietenkin muutenkin riittävän elintason). Suurin osa vetokoirien omistajista on kuitenkin osaavia ja tarjoaa niille rodunomaista toimintaa. Ei ole koiraa, joka ei tarvitse liikuntaa. Koira voi olla ylipainoinen, sairas tai huono kuntoinen, ja ei sen takia osoita halukkuutta liikkumiseen.

Suurin osa mielipiteistäni ja ihanteistani koiriin liittyen on muodostunut harrastuspiireissä, omista kokemuksista, tai vaikka facebookin koirat ryhmien chateissa (vaikka ei kyllä uskoisi), missä 40 tuhatta ihmistä väittelee miten omistaa koira täydellisesti. Jos sinulla on jotain lisättävää, kerro ihmeessä se kommenteissa.

-Minttu-

Meidän säännöt

Ajattelin ruveta kirjoittamaan tällaista "sarjaa" meidän säännöistä. Nyt kerron teille meidän hihnalenkkeilysäännöistä. Eli miten Micke saa kulkea lenkillä, mitä seuraa jos tekee oikein ja jos ei tee oikein. Voitte seuraavaa sääntöpostauta varten ehdottaa mitä sääntöjä haluaisitte tietää.

Aloitetaampa vaikka hihnassa kävelystä. Yleensä alkulenkistä Micke vetää muutaman metrin hajujen perässä, kun ei vielä muista ettei niin saisi tehdä. Okei, ei se aina vedä edes lähtiessämme lenkille. Silloin kun Micke vetää, sanon ensin ei, jos se ei toimi, sanon pysähdys. Se tarkoittaa sitä, että Micken pitää tulla sivulleni ja ottaa katsekontakti. Tuon jälkeen sanon zip ja kävely jatkuu normaalisti. Teen tuon siis aina jos Micke vetää vähääkään. Yleensä veto loppuu heti kun ekan kerran teen noin.

Micke saa haistella kokoajan maata, mutta jos pysähtyy haistelemaan liian pitkäksi aikaa, sanon tänne ja Micke oikeastaan aina tulee luokse silloin. Välillä ihan testailen onko koira kuulolla ja sanon tänne ihan muuten vaan. Ollaan tuo tänne käsky vahvistettu todella vahvaksi ja koira tulee oikeastaan aina luokse. Jos joskus se ei tullut ekasta käskystä luokse, otin Micken remmiin. Ja sitten kun taas tuli kunnolla niin pääsi irti. Sama palkkio ja "rangaistus" toimii edelleen jos koira ei tule heti miettimättä luokseni tai jos kävelee tosi hyvin ja tulee hihnassa luokse, pääsee joskus irti. Ja jos Micke on irti ja tulee luokse, saa silloin jatkaa yleensä vapaana juoksua kehujen kera.

Jos meillä tulee koira vastaan ja on panta, me ei lähdetä vielä ohittamaan. Joskus vieläkään Micke ei kuuntele ohituksessa ja tule sanakäskystä luokse, vaan tarvitsee antaa luoksetulokäsky hihnan kanssa. Sen takia harjoittelemme ohituksia vaan valjaiden kanssa.

Ohituksessa pyydän Micken aina luokseni, ja rauhoitumme ennenkun menemme kokonaan ohi koirasta. Yritän välttää Micken katsekontaktin toiseen koiraan. Jos päästään haukkumatta ohi, isot kehut, mutta ei nami palkkaa sillä namipalkkaus pitää oikeasti osata tehdä oikeaan aikaan ja harvalla koiralla se todella toimii. Yritän välttää suoria vastaan tulemisia, vaan teemme ainoastaan sellaisia leveällä tiellä ohituksia tällä hetkellä.

Jos joku ihminen tulee meitä vastaan, pyydän Micken sivulle kävelemään ja yleensä se onnistuu pelkällä käskysanalla, eikä hihnalla ohjausta juurikaan tarvita. Koskaan Micke ei ole haukkunut kanssani toiselle ihmiselle lenkillä ohittaessa, joten siinä ei ole mitään ongelmaa.

Jos siis nyt teillä on hyviä ehdotuksia, minkä sääntöpostauksen voisin seuraavaksi tehdä, otan ideoita vastaan. Voin myös kirjoittaa useamman paikan tai tilanteen säännöistä samassa postauksessa. Toivottavasti piditte postauksesta!

-Minttu-

Uusia aktiviteetteja, sekä tavoitteita

Me ollaan nyt Micken kanssa yritetty liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja koen onnistuneeni siinä. Jatkamme samaan malliin jatkossakin, sillä Micken kunto ja vetovoima tuntuu kasvavan kovaa vauhtia koko ajan. Tavoitteenamme on pitää kaksi vapaapäivää viikossa, milloin ei tehdä pitkää lenkkiä, vedetä pulkkaa, canicrossata tai juosta esimerkiksi metsässä. Ja sitten joka muu päivä joko treenataan rally-tokoa, vedetään pulkkaa, canicrossataan, juostaan metsässä tai tehdään pidempi ja reipas kävely.

Meille pitkä kävely on ehkä 2 tuntia kävelyä tai noin kymmenen kilometria, tai lähelle kymmenen. Kesällä kävellään varmaan vähän pitempiä matkoja, mutta nyt en tiedä jäätyisikö Micken tassut tuolla yli -10 asteen pakkasilla. Pulkkaa vedettiin viime viikolla muutamalla kilolla viisi kilometria ja nyt tänään noin viidellä kilolla (eli isoilla jääkökkäreillä) noin neljä kilometria + neljä kilometria ilman pulkkaa.

Tavoitteena olisikin nyt vetää pulkkaa muutaman kerran viikossa. Lauantaina piti käydä juoksemassa, mutta tuolla oli niin huonot pohjat niin ei voitu käydä. Tänään olisi voitu, mutta vedettiin ennemmin pulkkaa. Tänään käytiin aamusta treenaamassa rally-tokoa hallivuorolla. 

Hallilla tein meille alokasluokan kylteistä radan. Aloitettiin heti radan treenaaminen ja olin itse ihan muissa maailmoissa, joka näkyi koirassakin. Toisella puolella hallia oli myös agility treenit menossa, ja sieltä kuului kokoajan kamala räksytys (jonka voitte kuulla videolla) ja sekin häiritsi meitä hiukan. 

Teimme alkuun noin seitsemän epäonnistunutta rataa, kun emme kumpikaan pystyneet keskittymään. Viimeinen rata oli joten kuten onnistunut, mutta silti voi huomata että Micke ei anna ihan parastaan. Lopussa vaan leikittiin isolla pehmopallolla 15 minuuttia, jotta sain koiralle vielä hyvän moodin päälle huonojen ratojen jälkeen. 

Alan olla Mickestä todella ylpeä vetohommissa, sillä se vetää väsymättä ihan sopivan matkan näin aloittelijana ja viisi kiloa ei väsytä sitä yhtään. Olisi kiva saada muitakin vetohommia kuvioihin, sillä Micke selvästi tykkää vetää ja se on tosi hyvä liikuntamuoto. Koirahiihto olisi muuten kiva, mutta täällä ei ole sellaisia latuja missä saisi mennä. 

Canicrossia alkaa olla vähän ikävä (vaikka viikko sitten viimeksi harjoiteltiin). En vaan malta odottaa kesää kun voi tehdä oikein pitkän juoksulenkin, ja sen jälkeen käydä järvessä uimassa. Myöskin pitkiä metsävaelluksia olisi kiva päästä tekemään ja ylipäänsä kävelemään pitkään ilman että pelkää koiran tassujen jäätyvän.

Laitoin nyt teille sen onnistuneimman ratavideon mikä tänään tehtiin. Kommentoikaa ihmeessä mitä teidän koirat ja te teette näin talvisin.

-Minttu-