lauantai 26. elokuuta 2017

Lillan kuulumiset

Edellisestä postauksesta onkin jo viikko aikaa! Mulla olisi ollut motivaatiota kirjoittaa, muttei aikaa eikä ideoita. Niinpä päätinkin päivitellä tänne vain meidän kuulumisia, kun en muutakaan keksinyt.

Viime viikonloppuna menimme Lillan kanssa Mickelle yöksi. Mun tuurilla kun oltiin kävelty vähän matkaa, niin alkoi ukkostamaan. Kohta Minttu soittikin olevansa matkalla ukkosen alla eikä Micke suostunut liikkua. Niinpä juostiinkin sitten takaisin kotiin ja mentiin iskän kyydillä, koukaten Minttu ja Micke matkalta. Loppupäivä olikin ihan hyvää säätä.


Koska Micke oli sisällä vielä arka ja Lilla ylivilkas, sidoimme molemmat koirat kiinni siten, että Lilla oli lyhyellä narulla ja Micke sellaisella, että se yletti halutessaan Lillaan. Kun Lilla alkoi rauhoittua, niin pystyttiin pitää molempia irti. Ulkona Mickekin osasi olla vähän rennommin. Yritettiin suurimmaksi olla siten, että koirat leikkisivät erillään ja Lilla alkoikin olla taas mielummin minun seurassa kun Mintun ja Micken. Muutaman kerran juostiin myös taloa ympäri minä ja Lilla vähän edellä ja Micke ja Minttu perässä.

Yön nukuimme kuitenkin eri huoneissa, jotta koirat voisivat keskittyä vain nukkumiseen. Aamulla Micke olikin taas vähän rennompi ja Lilla maltillisempi. Kävimme silloin vielä yhden lenkin ennen kuin lähdettiin Lillan kanssa kävelemään kotiin.


Lillalla piti olla myös sterkka viime viikolla. Tutkiessa kävi kuitenkin ilmi, että sydämestä kuului jonkinlainen sivuääni. Niinpä syyskuun alussa tyttö meneekin sydämen ultraan, jotta selviäisi mistä sivuääni tulee.

Tähän loppuun laitan nyt vielä vähän meidän edistyksestä hihnassa ja treeneissä. Meillä on tosiaan lenkeillä ollut nyt käytössä monitoimihihna ja panta. Hihna on mennyt olkani yli ja tullut sitten kiinni renkaista. Tällöin minun ei siis tarvitse pitää käsiä hihnassa ja koira oppii kulkemaan lähempänä.

Yleensä alkulenkistä kun tytöllä on kiire nykäisen hihnasta aina kun se kiristyy. Jos viesti ei mene perille, niin otan yhden pitkän pidätteen, jonka aikana ikään kuin astun koiran eteen, jolloin se hidastaa. Kun toistan tätä pari kertaa, niin Lilla alkaa jo vähän katsomaan missä minä menen. Seuraavaksi teen siten, että aina kun hihna kiristyy, niin alan kävellä todella hitaasti ja kun Lilla odottaa ja ottaa kontaktin niin matka jatkuu. Joskus kävelen myös pidemmän aikaa hitaampaa niin se ei opi kiirehtimään pois kontaktista. Jos Lilla vetää ojaan niin kävelen toiseen suuntaan ja kun tyttö tulee lähelle niin hivuttaudutaan takaisin toiseen reunaan. Poluilla Lilla on oppinut kulkemaan takanani tai vieressäni. Mulla on ollut myös naksutin aina lenkeillä mukana ja olen naksauttanut ja palkannut oikean jalan vierestä jokaisesta kontaktista.

Ohituksissa ei ole tapahtunut muuta muutosta paitsi, että toi haukkuminen on tainnut mennä nykyään enemmän reviirihaukun tai huivin vuoksi haukkumisen puolelle. Niinpä yleensä vaan ohitetaan eikä pakoilla (paitsi otetaan mahdollisimman paljon tilaa tarvittaessa) ja aina katsekontakteista taas palkkaan. Niinpä tyttö onkin alkanut palautua kontaktiin aika nopeasti ohituksen jälkeen. Lilla on alkanut myös haukkumaan ohikulkijoita pihalla ollessaan. 2 kertaa on hypännyt aidan yli, joten korotettiin meidän aita ja pidetään nyt hihnaa perässä hätätapauksien varalta ja opetellaan pihassa pysyminen nyt ihan uudestaan.


Lillalla on ollut muutenkin hyvä työmoraali lähi aikoina. Ollaankin päästy harjoittelemaan myös lelupalkalla ja ollaan opeteltu myös monia uusia temppuja mm. esineen kiertäminen, autoon hyppääminen ja jalkojen ali meneminen. Tyttö osaa myös tulla takaapäin oikealle ja vasemmalle puolelle ja joidenkin muiden tokojuttujen alkeita.

Toivottavasti tästä postauksesta ei nyt tullut liian sekavaa. Kiinnostaisiko teitä muuten postaukset tai videot joidenkin temppujen opettamisesta? Tai jos teillä on jotakin muuta palautetta meidän postauksista tms niin sanokaa vain rohkeasti!

-Pinja- 

Mitä olen aina halunnut kokeilla koirani kanssa?

Viime viikko on mennyt todella nopeasti. Minulla ja Mickellä oli molemmilla syntymäpäivä viimeviikon tiistaina, 22. elokuuta. Micke täytti neljä vuotta ja minä täytin 15 vuotta, mutta ei me oikeastaan jaksettu juhlistaa tuota mitenkään.

Olen miettinyt postausideoita ja mikään ei ole oikein tuntunut kivalta. Kirjoitin viimeksi yli viikko sitten, joten nyt oli korkea aika saada jotain väsättyä. Mulla on paljon asioita joita haluaisin kokeilla koiran kanssa, ja toivon että saan toteuttaa mahdollisimman monia kyseisistä asioista.

Mä en ole oikeastaan kokeillut kunnolla, ainakaan vielä, mitään erikoista. Viime talvena kokeiltiin Micken kanssa agilitya, joka olikin alkuun todella hauskaa. Tai no ensin kävimme viime syksynä hupikurssilla, jossa kokeilimme pienimuotoisesti tokoa, doboa sekä jopa koiratanssia. Dobo oli todella hauskaa ja voisimme jopa kokeilla sitä uudestaan. Siinä teimme harjoituksia jumppapallon päällä koiran kanssa. 


Nyt meillä alkaa ensi kuussa rally-toko kurssi, jossa varmasti viihdymme. Meillä on omat rt kyltit kotona, joilla olemme jo hieman harjoitelleet. Micke tykkääkin ihmisten ilmoilla tehdä enemmän tottelevaisuus harjoituksia, kun vaikka esimerkiksi agilitya.

Myös koira vaellukset ovat olleet mielestäni aina kiinnostavia, ja toivonkin voivani ainakin joskus mennä vaeltamaan Micken kanssa. Myös telttaretken tai ylipäänsä retket koiran kanssa olisi kiva toteuttaa. 

Micke on aina ollut semmoinen vesipeto, ja taitava uimari, joten vesipelastusta olisi kiva kokeilla. Aijomme varmasti kokeilla sitä jokin kesä, esimerkiksi ensi kesänä. Harrastus mielessä emme varmaan alkaisi tätä tekemään, mutta muuten voisi olla hauska testata koiralle sopivaa lajia, ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tuo laji veisi mennessään!



Tässä samalla tuli mieleen että pitäisi varmaan tehdä joku summer bucket list, kun näitä ideoita on sen verran mielessä. Postaus jäi hieman lyhyeksi, kun ei oikein ollut lisättävää tähän aiheeseen. Kertokaa mielipiteenne postauksesta kommenteissa, vastaan kaikkiin kommentteihin.

Voisitte myös ehdotella, että haluatteko että alan kehittelemään, tai alkaisimme Pinjan kanssa kehittelemään sitä summer bucket list hommaa ensi kesäksi? Tottakai suunnittelemme asian kunnolla vasta ensi keväänä, mutta aina voi aloittaa jo puoli vuotta etuajassa. 

Voitte siis halutessanne ehdotella niitä tavoitteita ensi kesälle, sillä voin valita sitten parhaat mukaan siihen oikeaan listaan. 

-Minttu-

perjantai 18. elokuuta 2017

Micken syöminen

Ajattelin kirjoittaa nyt koiran syömisestä, josta kerroin muutamalla sanalla toisessa postauksessa. Nyt kerron kuitenkin vähän tarkemmin erikseen tästä aiheesta.

Mickellä on ollut vähän ongelmia syömisen kanssa, erityisesti viimeisen kuluneen vuoden aikana. Aina ei ole ruoka maittanut, ja se onkin vielä ihan normaalia. Mutta Micke ei meinannut yhdessä vaiheessa huolia herkkuja, eikä yhtikäs mitään.

Nyt kuitenkin on aika muuttaa ainakin hieman pojan syömistä, ja se onkin auttanut jo tässä vaiheessa paljon. Micke syö kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Se saa desin nappuloita kuppiin ja kana- tai naudanjauhelihaa noin kaksi ruokalusikallista. Nappuloita olen tykännyt joskus turvottaa desillä vettä ja noin puolentunnin ajan. Syötän sille toisen desin nappuloita kädestä treenaamisen yhteydessä.




Koira saa ruoan sisällä ja ulkona, riippuen minkälainen sää ulkona on. Tykkään ruokkia ulkona Micken nurmikolla ruudusta, jolloin sillä on siinä tehtäväkin. Ripottelen ruoat tasaiselle nurmikkoalueelle ja käsken koiran istua ja odottaa vieressä. Kun annan luvan, Micke etsii kaikki ruoat ja syökin todella paljon paremmin tällä taktiikalla.

Micken nappulat ovat merkiltään Royal Canin Medium Adult, jotka mitataan sille ylhäällä näkyvällä mitalla. Tuossa onkin suositukset koiran koon ja iän mukaan, että paljon annettaisi ruokaa. Ei ne ihan paikkaansa pidä Mickellä, mutta voihan se jollain koiralla auttaa.

Micken nappuloita säilytetään isossa muovisessa "tynnyrissä", joka onkin ihan koirien ruoalle tarkoitettu. Siellä on aina kerrallaan 15kg ruokaa, josta riittää pitkäksikin aikaa.

Makupaloina koiralla on kokeiltu vaikka mitä, mutta Mickellä on kolme suosikkia. Yksi niistä on uusin kokeilumme Let's Bite Chicken Sandwich Kanatikku, josta Micke yllättäen tykkäsikin, vaikka ensin vähän epäilin. Toinen lemppari on kanatikut, joita tulee ostettua milloin minkäkin merkkisenä, kun Micke on kaikista kokeilluista kanatikuista tykännyt. Kolmas Micken suosikkiherkku onkin Frolic Walky Bites namit, joita se yleisimmin saakin palkaksi.




Micken ruokavalio koostuukin suurimmaksi osaksi kanasta, sillä muu liha ei ole tämän koiran mieleen. Sillä on kokeiltu esimerkiksi maksaa ja muita sisäelimiä, mutta ne ei ole kelvannut. Erikoisherkkuina toimii lihapullat ja nakit, sekä nykyään juusto on kehkeytynyt yhdeksi loistoherkuksi, vaikka Micke ei sitä paljon saakkaan syödä.

Toivon että tämä ei ollut kamalan tylsä postaus tähän väliin, mutta itsellä oli juuri nyt hyvä hetki tehdä tämä postaus.

Jos teillä on jotain kysyttävää, tai muuta kommentoitavaa, voitte kysyä rohkeasti. Pyrin vastaamaan aina kaikkiin kysymyksiin, negatiivisiin, ja positiivisiin kommentteihin.

-Minttu-

tiistai 15. elokuuta 2017

Lillan hihnakäyttäytyminen

Huom! Olen monista postauksen asioista nykyään eri mieltä, joten en suosittele kenenkään ottavan oppia tästä postauksesta

Päätinkin kirjoittaa Lillan hihnakäyttäytymisestä tähän väliin. Neidillän on tosiaan ollut ongelmia ohituksissa haukkumisen (ja vetämisen) kanssa. Hän kun tahtoisi tervehtiä kaikki eikä oikein ymmärrä miksei saisi. 

Aluksi Lilla ei haukkunut juuri millekään, ehkäpä uuden ympäristön takia. Pikkuhiljaa se kuitenkin pääsi haukahtelemaan ja luonnollisesti kielsimme sitä siitä. Todennäköisesti kieltäminen kuitenkin todellisuudessa vain pahensi asiaa. Usein pidimme kävellessä vähän pidempää hihnaa ja jonkun vastaan tullessa kiristimme sitä. Lilla on varmaankin tajunnut siitä, että joku on tulossa vastaan, nyt pitää haukkua. 


  
Tyttö päättikin sitten ottaa tavakseen haukkua kaikki vastaan tulevat ihmiset ja koirat. Alkuun kokeilimme vain kävellä normaalisti ohi vaikka koira haukkui. Koska Lillan motiivi kuitenkin oli päästä vastaan tulevan luo, ei tämä toiminut, vaan vahvisti huonoa käytöstä. Emme laatineet aluksi minkäänlaista toimintasuunnitelmaa, vaan teimme asioita täysin epäloogisesti, eikä koira voinut ymmärtää, mitä sen olisi kuulunut tehdä.

Kävimme ohituskurssilla, jossa Lilla räyhäsikin alkupuoliskon. Jouduimmekin olla aluksi auton takana piilossa ja vahvistaa siellä kontaktia ja välillä käytiin kurkkaamassa ja jos rähinä alkoi joutui takaisin auton taakse. Pikkuhiljaa aloimmekin päästä harjoittelemaan ilman että tarvitsi olla piilossa. Opettelimme vihjesanaa (naksautus) jonka jälkeen tuli käskysana, joka pyysi koiran vierelle (tähän). Saimme muutenkin hyödyllisiä vinkkejä miten toimia Lillan kanssa.


Olemme harjoitelleet nyt sitä oikealle puolelle tulemista, mutta vihjesana on unohtunut. Lenkillä teimme sitä jonkin aikaa, mutta nyt se on jäänyt, kun ollaan keskituytty siihen, että Lilla tulee luokse kuullessaan nimensä. Se kun oli päässyt vähän haihtumaan muiden harjoitusten ohella.

Nykyään Lilla ei enää hauku minun kanssani ihmisille mutta muiden perheenjäsenten kanssa haukkuu välillä. Koirien ohituksia ollaan vältelty ja yritetty vahvistaa hiljaa olemista pidemmältä etäisyydeltä. Paikallaan olevien ihmisten tai outojen esineiden (esim paikallaan oleva mopo) kohdalla ollaan tehty siten, että heti kun Lilla alkaa tuijottamaan kohdetta ja menettää korvansa, käännytään 360° ympäri ja jatketaan. Tätä toistetaan kunnes Lilla kulkee kontaktissa koko ohituksen ajan. Samoin tehdään myös pihassa haukkuvien koirien kohdalla.

Muutamia kertoja ollaan kävelty eri kauppojen parkkipaikkojen läpi ja siellä tyttö meneekin haukkumatta kaikkien kanssa keskittyessään uusiin hajuihin. Jos koiria olisi tullut vastaan niin niille olisi varmaan kuitenkin haukkunut.

Micken kanssa ollaan tehty myös ohitusharjoituksia. Yleensä niin, että ekalla kerralla Micke pysähtyy kun Lilla haukkuu ja me sitten pyöritään siinä, kunnes ohitus on tapahtunut edes vähällä kontaktilla. Nykyään Lilla ei hauku enää Mickelle kuten muille koirille, vaan hyppii ympärilläni innoissaan ja haukkuu ja vinkuttaa harmissaan kun ei pääse toisen luo. Tavataan sitten siinä vähän matkan päässä uudestaan ja pyöritään siinä toisiamme ympäri, kunnes molemmat koirat ovat hyvin.



Alussa Lilla tosiaan myös veti hihnassa pienellä paineella koko ajan. Nyt kuitenkin kun ollaan menty lyhyemmällä hihnalla jatkuvasti, on tyttö alkanut hakeutua itse lähelle. Niinpä vetäminen onkin häivyttynyt pois kuin itsestään. Lillalla on kuitenkin ollut käytössä reaktiovaljaat, joissa hihna kiinnitetään kahteen kohtaan, jolloin paine kääntää koiraa sivulle. Tästä on varmaankin ollut myös hyötyä, nyt kuitenkin pystymme mennä jo huoletta pannalla ja jos tyttö meinaa aloittaa vetämisen, pieni pidäte riittää estämään sen aikeet.

Nyt olisi tarkoitus ottaa naksutin aina lenkeille mukaan ja naksauttaa jokaisesta katsekontaktista ja palkita niistä. Tämä tulee viemään aikaa, mutta eiköhän se lopulta ala tarjoamaan niitä ihan itsekin.

Tosiaan Lilla on ollut meillä vasta vähän yli kuukauden, joten tämä kaikki on tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Otamme mielellämme vastaan vinkkejä jatkoa ajatellen ja toivottavasti tästä postauksesta olisi hyötyä jollekin.

-Pinja-

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Micken kuulumiset

Micke oli nyt kahdeksan päivää mökillä, ja siitä ajasta minun kanssani kuusi päivää. Lähdin tiistaina bussilla kotiin mopokouluni takia ja Micke jäi mummin kanssa mökille. Tulinkin oman perheeni kanssa takaisin koirani luo perjantaina.

Olen huomannut, että Micke syö vähän liikaa ja en halua että koira lihoo. Pakko myöntää, mutta se on jo hieman kaulan alueelta kerännyt ylimääräistä rasvaa. Muutin siis vähän koiran ruokailua, ja se teki pojulle oikein hyvää. 

Mickellä on ollut nyt työmoraali todella korkealla, ja sen kanssa ollaankin harjoiteltu vähän uusia juttuja. On niissä vielä paljon hiomista, mutta alkeet se jo osaa muutamasta uudesta tempusta, kuten sivu, kierrä ja kylki.



Micke onkin varsinainen vesipeto. Heti perjantaina saavuttuamme mökille, koira olikin vain viemässä minua järveen. Mentiinhän me sinne lopulta, ja Micke ei olisi halunnut tulla pois. Mickellä on jännä tapa uimisessa. Minun mentyä uimaan, koira juoksee vinkuen veteen ja ui niin kovaa kuin tämmöinen espanjanvesinakki pääsee. Micke ui yleensä päin ja kynnet eivät tunnu miellyttäviltä paljaalla iholla, joten tuossa on vielä harjoittelemista.

Koira ei suostu uimaan rantaan, ennen kuin se tietää että minä uin perässä, tai pidän koirasta kiinni. Joskus jos hänestä ei pidä kiinni, alkaa Micke sitten uida ympyrää ympärilläni. Paimennus on myös maalla ollut aina Mickelle tärkeää.

Poika on aina innoissaan tulossa järveen, mutta sitten ei uskalla aluksi hypätä. Mickeä pitää aina joko rohkaista tai hypätä itse järveen niin koira tulee perässä.



Lauantaina koira joutuikin yhdessä vaiheessa tyytymään jäämään rantaan, sillä minä ja veljeni menimme veneellä ja uimapatjalla kauemmas rannasta. Voi että mikä haukkuminen ja vikinä siitä alkoikaan, vaikka iskäni olikin rannassa koiran kanssa. Se olisi tietysti halunnut kunniallisesti pelastaa meidät järven vaaroilta. 

Suunnilleen tunti sen jälkeen kun me rantauduttiin, alkoi ukkospilvet vyöryä aika nopeasti järven yli. Micke pysyi rohkeasti ulkona vaikka kuuluikin kovaa jyrinää, mutta sen kerran kun salama välähti ja jyrähti melkein heti sen jälkeen todella kovaa, Micke juoksi sisälle.

Illalla ei päästy kuin minimaalinen pissatuslenkki, jolloin taas jyrähti ja juoksimme mökkiin. Koira ei syönytkään illalla mitään, vaan oloili minun kanssani sängyssä. Illalla tuli kyllä nätti auringonlasku ja ukkospilvet lähtivät.



Tänään tultiinkin sitten jo kotiin, sillä huomenna minulla ja Pinjalla alkaa koulu. Tehtiin vielä ohitusharjoitus Lillan kanssa, ja Micken osalta se sujuikin oikein mallikkaasti. Käytiin lenkki yhdessä ja vietiin koirat meidän pihalle juoksemaan. Micke on vähän arka, joten leikki on vähän hankala aloittaa. Lilla ja Micke oikeastaan vain juoksi toistensa perässä. 

Mietin kun tuolla ylhäällä tuli ruoasta puhetta, niin voisinko ehkä tehdä ruoka-aiheisen postauksen? Kertoisin siis Micken syömisestä ja siitä miten aijon sitä nyt muokata. Muitakin ideoita voi heitellä, niin varmasti toteutamme kaikki järkevät ideat.

-Minttu-

lauantai 12. elokuuta 2017

Koiraurani tavoitteet

Ajattelin aloittaa nyt kirjoittelun omalta osaltani omista tavoitteistani Lillan kanssa ja ylipäänsä minne haluan tähdätä myöhemmin. Lillan hihnakäyttäytymisen lähtökohdista tulee postausta hieman myöhemmin, kun en viitsinyt tehdä sitä vielä kun Minttu ehtikin jo kirjoittaa samasta aiheesta.

Aloitetaan vaikkapa Lillasta. Silloin kun etsimme meille sopivaa koiraa, etsimme mulle harrastuskoiraa eri harrastuksiin ensisijaisesti agilityyn. Sen tuli olla aktiivinen, mutta kuitenkin kykeneväinen olemaan vähemmällä aktivoinnilla tarpeen vaatiessa useamman päivän. Ensisijaisesti olisin halunnut espanjanvesikoiran, lagoton tai australiankelpien. Mutta koska ikähaarukka kulki siinä puolestavuodesta kahteen vuoteen, ei sopivia yksilöitä juurikaan tullut vastaan. Suomenlapinkoira oli vaihtoehto myös, olihan se tuttu ja turvallinen, mutta sen kohdalla oli tarkemmat kriteerit millainen sen tulisi olla.


Sitten vastaan tuli Lilla. Ilmoituksessa kuvailtiin sen soveltuvan harrastuksiin ja ikäkin oli juuri sopiva. Näiden tietojen perusteella sitten otimme yhteyttä ja olimmekin ensimmäinen yhteydenottaja. Meille kerrottiin, että tytöltä oli joutunut leikata jalka sen ollessa ihan pieni, joten agilityn kokeilua tulisi siirtää ainakin vuodella. Aluksi harmittelin sitä, mutta koska Lilla vaikutti muuten juuri meille soveltuvalta, päätimme ottaa sen koeajalle. Rakastuimmekin Lillaan täysin ja tyttö jäi meille.

Nyt Lillan ollessa meillä olen todennut, ettei mulla sinne agilityä harrastamaan mikään kiire olekaan. Niinpä meidän päätavoitteet ovatkin jossain ihan muualla. Voisi sanoa kuitenkin, että jossain vaiheessa tullaan todennäköisesti agilityä kokeilemaan, mutta aktiivisesti ei aiota harrastaa. Tavoitteena olisikin sen sijaan alkaa harrastaa aktiivisesti ainakin tokoa ja rally-tokoa ja kilpailla niissä. Jotain palveluskoiralajeja tullaan varmaankin kokeilemaan myös, mutta ei niin aktiivisesti. Nyt ensin olisi kuitenkin tarkoitus saada Lilla lopettamaan muille koirille haukkumisen.


Myöhemmin kun joskus otan omia koiria, niin niiden kanssa olisi tarkoitus sitten harrastaa sitä agilityakin. Nyt kuitenkin keskityn nauttimaan Lillan kanssa hömppäilystä ja kaikesta mitä saan tehdä tuon ihanimman karvapallon kanssa!

Tähän loppuun vielä toivotan tervetulleeksi kaikki lukijat! Pyritään toteuttamaan mahdollisimman paljon teidän toivomuksia ja jos teillä on jotain palautetta meidän teksteistä niin kommentoikaa ihmeessä alas.

-Pinja-

torstai 10. elokuuta 2017

Hihnakäytös

Tästä aiheesta voisi olla sitten hyvä aloittaa nyt heti, eli hihnakäyttäytymisestä. Meillä on Micken kanssa aina ollut jollain tapaa ongelmia hihnalenkeillä ja niiden ongelmien korjaamisessa pääset lukijana olemaan mukana. 

Viime vuoden loppukesästä aloitimme pikkuhiljaa harjoittelemaan vetämättä olemista. Se oli yhtä tuskaa, joka näkyi myös harjoitteluissa. En itse hirveästi tykännytkään harjoitella, kun se oli molemmille yhtä epämiellyttävä kokemus kerta toisensa jälkeen. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi, vaikka molempia turhautti. 

Talven tullessa ajattelin että voisi alkaa sitten opettaa vetoa pois sen kautta, että opettaisi koiran vetämään käskystä. Valjaita katseltiin ja lopulta en edes ostanut mitään kunnon vetovaljaita, enkä edes moneen kuukauteen mitään valjaita. Jatkoimme treeniä pannan kanssa ja näin pikkuhiljaa jo edistystä, vaikka en uskonutkaan että koira voisi olla kokonaan vetämättä.


Koko talven ajan lenkkeilimme melkein pelkästään metsiköissä, lisäksi tietenkin tielläkin, mutta suurimmaksi osaksi teimme lenkkejä vapaana metsässä. Voisi ajatella että vapaana kulkeminen ei auta hihnakävelyyn millään tavalla, ja ehkei se autakaan, mutta talven jälkeen tilanne alkoi näyttää hyvältä. Kävelimme yhtään vetämättä, vihdoin, ja viimein. Talvella olimme toki harjoitelleet hihnakäyttäytymistä, mutta olin todella ylpeä Mickestä. 

Olihan meillä toki toinenkin ongelma, joka kulkee matkassamme edelleen, nimittäin ohitustilanteet. Jos kierrämme jonkun koiran kaukaa, tai vaikka vapaana ollessa metsässä tulee koira, ei Mickeä niinkään kiinnosta. Mutta jos ohitamme kadulla, se on yksi katastrofi.

Ohitus meillä tapahtuu melkein aina yhden ja saman kaavan mukaan. Micke näkee koiran ja minä yritän vain jutella koiralle, sekä saada pojan huomion esimerkiksi nameihin. Yleensä pysäytän tai joskus vain kävelen, mutta silloin kun pysäytän, yritän saada parhaani mukaan katsekontaktia koiraan. Se ei kuuntele, joten toinen koira tulee joko ohi meistä pysähdyksissä ja Micke räyhää. Ja toisella tapaa me kävelemme ohi koirasta ja Micke räyhää silloinkin.


En voi sanoa että kaikkea olemme yrittäneet, joten vielä on toivoa. Mutta on tässä jotain kehitystä tapahtunut. Olemme yrittäneet ohittaa koiria kauempaa ja harjotelleet kaverieni koirien kanssa. Nyt haukkuminen ei tapahdu enään jokaisen vastaan tulevan koiran kanssa, vain harvojen ja valittujen.

Lillan kanssahan olemme tehneet paljonkin ohitusharjoituksia. Micken osalta ne on mennyt ensikerrasta lähtien hyvin. Poika ei ole kertaakaan Lillalle haukkunut, vain vinkunut jotta pääsisi neidin luokse. 

Jatkamme harjoittelua aktiivisesti, ja otan aina mielelläni vinkkejä vastaan. Olemme edistyneet hurjasti tämän vuoden aikana, ja toivon, että edistystä tapahtuu jatkossakin. 


Tulen nyt siis jatkossa kirjoittamaan tänne Micken edistyksestä hihnakäyttäytymisessä, eli oikeastaan ohituksistamme. Todennäköisesti myöskin Pinjan ja Lillan hihnakäytöspostaus tulee tänne blogiin jossakin vaiheessa.

-Minttu-

Aloitus

Noh, miten tämän nyt voisikaan aloittaa.

Päätimme perustaa blogin, joka ei ole meidän kummankaan ensimmäinen blogi. Tämä blogi saikin alkunsa kamalasta blogikuumeesta, joka oli molemmilla. Päätimme perustaa yhteisen blogin, jotta pystyisimme ylläpitämään tätä aktiivisemmin kahdestaan. 

Meillä onkin kaksi ihanaa nelijalkaista kaveria, joista sitten tulikin blogin päätähdet. Micken ja Lillan puuhailuista saattekin kuulla jatkossa useissa postauksissa. Koiriamme voi tavata kuvien muodossa myöskin instagram sivuillamme. Instagramissa kerromme asiamme lyhyesti englanniksi, kun taas blogissa kirjoitamme asiamme tarkemmin. 

Koiriemme kuulumisten lisäksi tulemme kirjoittamaan mielipidepostauksia useista eri aiheista. Ja myös kaikkea muuta erikoisempaa mikä nyt olisi sopiva aihe tänne koirablogiin. Tavoitteenamme on myöskin olla kirjoittamatta pelkkää tekstiä ilman kuvia, tai pelkkiä kuvapostauksia. Tietenkään aloituspostaukseen ei ole mitään aiheellisia kuvia, joten turhahan niitä on tähän laittaa.

Toivottavasti viihdytte blogimme parissa!

-Pinja & Minttu-