Tokoilua ja hihnaharjoittelua

Olen todella pahoillani, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Syinä on koulu, motivaatio pula ja muita pieniä seikkoja, joiden takia en ole nyt päätynyt blogin ääreen.

Meillä alkoi viime sunnuntaina rally-toko kurssi ja ajattelin nyt kertoa siitä vähän tarkemmin. Olemme myös edenneet hihnakäytöksessä ja varsinkin koirien ohittamisessa. 

Viime viikolla lenkkeilimme yllättävän paljon teillä, emmekä maastoissa. Yritimme nimittäin tarkoituksella etsiä ohitettavia koiria. Olemme nyt myöskin erikseen ohitelleet samojedeja, jotka räksyttävät päivä toisensa jälkeen piha-aitauksessaan. Olemme saaneet paljon hyviä ohituksia ja Micke on alkanut olla kuulolla koko lenkin ajan.

Kävimme myös testaamassa viikko sitten uutta koira puistoa. Kävelimme toisen aitauksen ohi (jossa oli siis koira) ihan tarkoituksella, sillä halusimme tehdä erillisen ohitusharjoituksen. Micke ei haukkunut kertaakaan, vaikka toinen koira oli alle puolen metrin päässä Mickestä. Siitä pääsimmekin aitauksen sisään ja juoksutin koiraa hetken, kunnes ulkopuolella oleva koirakko odotti pääsevänsä aitaukseen, jolloin sitten lähdimme.

Nyt viime sunnuntaina meillä alkoi kauan odotettu rally-tokon alkeiskurssi. Se sisältää kuusi kertaa harjoittelua, joka tapahtuu korkeavireen koirahallissa. Pakkasin tuttuun tapaan sunnuntaina kamoja mukaan treeneihin ja Micke tiesi mitä oli luvassa tutusta treenirepusta. 

Hallille saavuttuamme teimme pienen pissatuslenkin, ja Micke osasikin taas ohittaa koirat mallikkaasti ilman haukkuja tai murinaa. Sisällä hallissa piti haistella joka kolkka, mutta minä olin silti vielä se kiinnostavin asia.

Kun pääsimme kentälle, opettaja kertoi meille rally-tokon teoriaa ja sen mitä kurssi tulee sisältämään. Aloitimme opettelemaan kylttiä 23, eli koira eteen, vasemmalta sivulle + istu. Opettelu aloitettiin "sivu" käskyn opettamisella (jonka Micke osasi jo). Tämä sujui todella hyvin ja siirryimme heti "eteen" käskyn opettamiseen ja oikeastaan olimme harjoitelleet sitäkin jo sen verran, että koira oppii sen varmaan aika nopeasti. Tämän jälkeen teimme muutaman toiston koko käskyä ja se meni todella hienosti. Tuossa kohtaa Mickeä alkoi kiinnostaa agilityputki, joka oli kentän toisessa päässä. Sen takia kävimme välissä ulkona jaloittelemassa.

Seuraavina kyltteinä oli kyltit 10 ja 11 eli 360 astetta oikeaan ja vasempaan. Aloin opettaa tähän käskyä "ympäri". Molemmat suunnat oli yhtä hankalia, mutta kyllä me pari ihan hyvää toistoa saatiin tehtyä. Tämän jälkeen vuorossa oli kyltit 24 ja 28. Numero 24 on seuraaminen 1+2+3, joka tarkoittaa sitä, että pysähdys istu, askel, pysähdys ja istu, jolloin kokonaisuudessa tulee ottaa kolme askelta ja jokaisen kohdalla pysähtyä ja koiran istua viereen. 28 on istu, kierrä koiran ympäri, eli koiran tulee istua paikallaan ja sinun pitää kiertää sen ympäri. Molemmat kyltit sujui meiltä tosi hyvin!

Viimeisenä kylttinä harjoittelimme kylttiä 30, jossa koiran täytyy tulla liikkeestä maahan. Emme tehneet kun vaan muutaman toiston maahanmenoa, sillä saimme kotiin opeteltavaksi liikkeestä maahanmenon. Olemmekin sitä tehneet ja se rupeaa pikkuhiljaa sujumaan.

Tällä viikolla olemme tehneet samoja harjoituksia kun hallilla teimme ja aloin opettaa myös muutamaa uutta temppua, jotka ei liity rally-tokoon. Kuoleminen, sekä orava temppu on nyt ollut harjoituksissamme tämän viikon ajan. Aloin opettaa kuolemista Mickelle niin, että sanoin kuole ja näytin sormillani ns. asetta, käänsin koiran kyljelle ja palkkasin. Eipä me tuota olla hirveästi tehty kun ei se mitään hyödyllistä taitoa anna, mutta Micke on tykännyt sen opettelemisesta. 

Huomenna on sitten toinen kerta uuden harrastuksemme parissa ja kerron siitä sitten myös erillisellä postauksella. Toivon että tykkäsit ja yritän nyt tosissani olla aktiivinen täällä blogissa.

-Minttu-

Lillan sterilointi ja kontaktijuttuja jälleen

Moi, ajattelin kirjoittaa nämä meidän kuulumiset pois alta, kun ne ovat vielä hyvin mielessä. Näistä mun postauksista tuppaa tulemaan aina vähän kontakti/ohitus painotteisia, mutta yritän nyt seuraavien viikkojen aikana tehdä vähän monipuolisempia postauksia. Päivittelen sitten mahdollista kehitystä myöhemmin vähän isommassa postauksessa. 

Meillä oli tosiaan taas torstai-iltana toinen ja viimeinen kerta Kontaktia ja itsehillintää- kurssilla. Menimme taas tuttuun tapaan piiloon ohjaajan auton taakse. Koko matkan tyttö haukkui, mutta heti ollessamme auton takana haukku loppui kuin seinään ja Lilla alkoi taas hakea kontaktia.

Aloitimme harjoittelun jälleen kontaktiharjoituksilla. Eli jokaisesta katsekontaktista palkattiin ja lisättiin myös melko nopeasti liike mukaan. Liikuimmekin sitten aina hetkittäin pois auton takaa ja menimme takaisin heti jos Lilla meinasi aloittaa haukkumisen. Montaa kertaa tyttö ei sitten haukkunutkaan. Aloimme tekemään myös siten, että menin hieman kauemmas Lillasta ja odotin, että se tulee itse luokse hakemaan katsekontaktin. Tämäkin sujui melko hyvin, eikä Lilla juurikaan havitellut toisten koirien luo ainakaan silloin, kun olimme auton takana.

Seuraavaksi aloimme harjoittelemaan itsehillintää. Ohjaaja oli laittanut kentälle lautasia, joissa oli erilaisia ruokia houkuttimena. Tarkoituksena oli kierrellä kentällä eri pisteillä ja aina kun koira oli tavoittelemassa ruokaa sanottiin 'ei ota' ja lähdettiin peruuttamaan toiseen suuntaan. Kun koira seurasi, se sai kehuja. Me tosin Lillan kanssa keskityimme vain niihin kolmeen lähinnä autoa oleviin. Alkuun muut koirat olisivat olleet kiinnostavampia kuin lautanen, mutta saatiin myös ihan onnistuneita suorituksia.

Jatkoimme itsehillinnän kehittämistä hieman erilaisella harjoituksella. Siinä kaikki koirakot saivat omat lautaset. Omistajan oli tarkoitus laittaa lautaselle muutama nami siten, että koira selvästi huomasi sen. Sitten käveltiin vähän matkan päähän kohteesta ja lähdettiin lähestymään sitä. Aina jos hihna kiristyi, odotettiin että koira ottaa kontaktin. Päästyämme lautaselle sai koira luvan syödä ruoat. Tarkoitus oli opettaa koiralle, millaisella käytöksellä se voi saavuttaa haluamiaan asioita. Lillan kanssa tämä harjoitus sujui hyvin, kun tyttö tajusi melko nopeasti jutun idean.

Siirryimme seuraavaksi harjoittelemaan koiran nopeaa palautumista kiihtymisen jälkeen. Eli ensin villitsimme koiria ja kun ohjaaja sanoi, ryhdyimme rauhassa silittämään koiria, saadaksemme nekin rauhallisesti mahdollisimman nopeasti. Itse leikitytin vaan satunnaisella kepillä maasta, kun meidän lelu unohtui autoon. Meillä tuo harjoitus sujui melko hyvin, mutta kyllä siihen jäi vielä paljon kehittämisen varaa.

 

Lopuksi tehtiin vielä kontaktipujottelua, jossa yksi koirakko kerrallaan pujoteltiin muut koirakot. Päätimme tällä kertaa hieman epäröiden osallistua myös Lillan kanssa. Me olimmekin ensimmäisiä ja pujottelu sujui todella paljon paremmin kuin mitä odotukset olivat! Lilla meni siis pujottelun lähes koko matkan hihna löysällä ja nenä maassa, mutta rähjäsi vain kerran. Todettiinkin ohjaajan kanssa, että liikkeessä Lilla sietää muita koiria parhaiten. Muiden koirien liikkuessa Lilla kuitenkin rähjäsi suhteellisen paljon. Kehitin sille samalla myös joitakin tehtäviä, jotka auttoivat sentään ehkä vähän. Kuljimme vielä kerran kaikki koirakoiden edestä ja siinä Lilla ei taas haukkunut yhtään.

Lillalla oli nyt siis viime viikon perjantaina vihdoinkin se strerilointi. Toimenpide sujui ongelmitta ja haava on nyt jo osittain rupeutunut. Leikkaus tehtiin tosiaan tähystyksellä, joten siksi se parantuu nopeammin kuin perinteinen leikkaus. Tiistaihin asti Lilla käytti yksin jäädessään pukua, joka esti haavan nuolemisen. Nyt haava on kuitenkin jo niin hyvin toipunut, ettei sitä enää tarvita. Nyt parin viikon ajan vältellään raskasta liikuntaa ja palaudutaan tässä pikku hiljaa normaaleihin kuvioihin. Ollaankin nyt purettu Lillan energiaa esimerkiksi uusien temppujen opetteluun ja muuhun aivojumppaan.

Tosiaan jos jollain on vinkata jotain harjoitusta, jossa hyödynnettäisiin jotenkin tuota Lillan rauhallisuutta liikkeessä, niin kommentoikaahan alas! Ja tehdään muuten Mintun kanssa blogiin joulukalenteri, joten jos teillä on jotain postausta, minkä mielestänne pitäisi ehdottomasti päästä mukaan, niin sanokaa ihmeessä.

-Pinja-

Näin pääsimme eroon vetämisestä

Miten tämän nyt voisi aloittaa järkevästi.

 Noh.

Meidän vanhimmat seuraajat, jotka ovat lukeneet hihnakäytökseen liittyvän postaukseni, saattavat muistaa että meillä oli Micken kanssa aika suuria ongelmia hihnassa vetämisen kanssa. Olettaisin, että monella muullakin koiran omistajalla on tai on ollut tämä kyseinen ongelma. Micken osalta se johtui olemattomasta pentukoulutuksesta. 

Vetäminen ei ollut vain satunnaista, vaan se tapahtui joka lenkillä, ja kokoajan. Olettaisin että Micke luuli, että sen pitää vetää. Onhan tähän minullakin muita todennäköisiä teorioita, mutta se ei ole tässä kohtaa olennaista.

Aloitimme harjoittelemalla malttamista, jolloin joka ikinen kerta, kun koira veti, minä pysähdyin. Odotin vielä että koira katsoi minuun tai istui edes vierelleni. Tuo on hyvin hermoja raastava tapa opetella pois vetämisestä, joten suosittelen tätä tapaa vain rautahermoisille, vaikka en itse ihan sellainen olekaan.

Tuota teimme muutaman kuukauden ajan, jolloin Mickellä alkoi loppua pahin vetovaihe ja etenimme lenkeillä enemmän kuin 10 sekunttia ennen kuin täytyi taas pysähtyä. Aloimme tässä vaiheessa myös purkaa energiaa enemmän ennen lenkkiä, esimerkiksi juoksemalla pihassa. Tuon jälkeen piti myös hetki rauhoittua ennen lenkille lähtöä, ettei lenkkikin ollut pelkkää juoksemista.

Sen jälkeen kun vetämisen pahin vaihe oli kadonnut, aloimme lenkkeillä enemmän metsissä. Kävelimme alkuun aika paljon hihnalenkkejä, sillä koira ei vielä kävellyt kamalan hyvin. Mutta joka kerta kun Micke käveli metsässä ilman vetämistä, se pääsi juoksemaan vapaana. Tuosta huomasin, että kun koira saa olla paljon vapaana, se kävelee hihnassa huomattavasti paremmin.

Tuosta lähtikin ns. hihnaton aikakausi. Menimme jokaisella lenkillä ainakin jonkun matkaa vapaana, joskus melkein koko lenkin ja joskus vain pieniä pätkiä. Mickeä oli ja on helppo pitää irti, sillä se oikeastaan vain odottaa minne minä menen ja seuraa sinne. Tietenkään joka paikassa ei voinut olla koira irti, mutta täällä pikkuisessa kylässä niitä paikkoja ei hirveästi ole.

Tuossa ajassa kerkesin ostaa Mickelle valjaat, kun pannalla kulkeminen alkoikin jo pikkuhiljaa sujua, mutta pientä vetoa aina löytyi. Valjaat ovat hurtan active valjaat mustassa värissä, jotka istuvat Mickelle paremmin kuin mitkään muut kokeilemamme valjaat.

Loppu keväästä 2017 vetäminen alkoi olla jo kokonaan poissa. Pystyimme lenkkeillä normaalisti, vihdoin ja viimein. Tuossa vaiheessa aloimme opettelemaan juoksulenkkien menemistä. Micke osasi jo entuudestaan sanan juokse, joten sitä pystyi käyttämään lenkin aloittaessa.

Emme tehneet kesällä hirveästi juoksulenkkejä, mutta joskus kahdesta viiteen kilometriin saatoimme käydä juoksemassa. Tuo juokseminen on ollut taas uusi aihe opetella vetämistä pois, sillä joskus Micke vain haluaisi lähteä kiitämään täysillä eteenpäin.

Me ei olla lopetettu tosiaankaan missään vaiheessa vetoa lieventäviä harjoituksia. Teemme edelleen niitä joka lenkillä. Nykyään teemme harjoituksemme hieman erilailla. Joka kerta kun minä pysähdyn, Micken kuuluisi tulla vierelleni istumaan ja ottaa katsekontakti. Yleensä pysähdyn, jos koira ottaa vähääkään liikaa painetta hihnaan.

Toivon, että postauksesta olisi jollekin jotakin hyötyä. Jos sinulla ja koirallasi on ollut, tai on veto-ongelmia, voit kertoa asiasta kommenteissa.

-Minttu-

Sydämen tutkintaa ja kontaktia

Moi! Tosiaan ajattelin kirjoitella tähän väliin vähän meidän kuulumisia. Mun piti kirjoittaa tänne jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta koska tiesin että torstaina tapahtuisi jotain kiinnostavaa niin päätin jättää kirjottamisen sinne. 

Tosiaan jos joku ei aikaisemmasta postauksesta ole huomannut, niin Lillalla piti olla sterkka pari viikkoa sitten. Se kuitenkin peruuntui, kun kuunnellessa sydämestä kuului sivuääni. Niinpä torstaiaamuna meillä oli klo 9-10 varattuna aika eläinlääkäriin sydämen ultraäänen tutkimiseen. Tarkoituksena oli tosiaan selvittää, mistä sivuääni tulee.

Alkuun Lilla oli todella hermostunut ja haukkui turhautumistaan sisällä kaikille ohi meneville lääkäreille. Se alkoi näyttää jopa vähän rauhoittuneempia merkkejä, kun meidät kutsuttiin melko pian sisälle huoneeseen. 

Alkuun piti tarkistaa, että oliko sivuääni varmasti kuulunut. Meni hetki aikaa, että saatiin Lilla rauhoittumaan, mutta kun saatiin, niin todettiin että se tosiaankin kuuluu. Niinpä aloitettiin varsinainen ultra. Pian kävikin ilmi, että Lillalla oli useampi vuoto eri kohdissa. Suurin osa oli kuitenkin onneksi lieväasteisia, eikä niistä toivottavasti ole haittaa myöhemmin. Ainoastaan aorttaläpän vuoto oli merkittävämpi, mutta pienen paineen vuoksi se ei ollut aiheuttanut kuormitusta sydämeen.

Löydös on kuulemma erittäin harvinainen, varsinkin tällä rodulla. Syy vuodoille on joko synnynnäinen tai aikaisemmin mahdollinen läppiin kohdistunut tulehdus. Jälkikäteen on kuitenkin mahdotonta selvittää kumpi. Vauriot eivät tällä hetkellä vaikuta Lillan elämään millään tavalla, ellei se ala oireilemaan. Noin vuoden kuluttua on kontrollikäynti, jossa selviää vaikeutuvatko, pysyvätkö ennallaan vai lievittyvätkö vauriot. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot ovat siis avoinna. Lillalle tehdään kuitenkin se sterkka viikon päästä, kun vauriot ovat vielä niin pieniä, etteivät ne vaikuta leikkaukseen.

Lopuksi Lilla saikin mojovat kehut herkkuineen eläinlääkäri Seppo Lambergilta. Sen jälkeen tyttö ei varmaankaan edes muistanut koko reissun ikävyyksiä. Suosittelisin tosiaan Lambergia kaikille, oli todella mukava ja asiantunteva eläinlääkäri!

Samana päivänä illalla meillä oli ensimmäinen kerta Kontaktia ja itsehillintää- kurssilla. Siellä tehtiin erilaisia harjoituksia liittyen kontaktiin ja malttiin, niitä avaan hieman lisää seuraavissa kappaleissa. Tosiaan alussa tyttö oli ihan täpinöissään ja haukkuikin kaikki ennen kuin pääsimme turvapaikkaamme ohjaajan auton taakse. Aloin heti naksauttelemaan kaikista kontakteista tuttuun tapaan ja tyttö alkoikin nopeasti näyttää rauhallisempia merkkejä. Toki väliin mahtui turhautuneita haukkupätkiä, mutta jätin ne huomiotta ja jatkoin palkkaamista rauhallisuudesta.

Tosiaan ensimmäinen tehtävä oli nimenomaisesti tuo katsekontakteista palkkaaminen. Meille tuo oli suht helppo tuollaisenaan, joten sovelsin sitä vähän. Aloin siis peruttaa itse pois auton takaa ja pitää yllä Lillan katsekontaktia. Jos tyttö meinasi alkaa tuijottamaan muita koiria niin koitin ensin siirtää jalkani sen näkökentän tielle. Jos tyttö ei vielä ottanut kontaktia niin ikään kuin "työnsin" sen elekielelläni takaisin päin siten että se joutui peruuttaa. Kun Lilla otti sitten katsekontaktin niin palkkasin ja palattiin hetkeksi auton taakse ja kokeiltiin sitten kohta uudestaan. Tyttö alkoikin hakemaan vielä paremmin kontaktia.

Seuraavaksi alettiin vaatimaan koirilta malttia, alkuun opettamalla koirat olemaan paikallaan käskystä. Lillahan tämän siis jo osasi ennestään, joten meillä ei tässä mitään ongelmaa ilmennyt. Kokeilinkin hyöriä ja pyöriä Lillaa ympäri ja tein mahdollisimman äkkinäisiä liikkeitä. Ainoastaan kun aloin hyppimään niin Lilla nousi, mutta pienestä korjauksesta istui takaisin paikalleen.

Nyt kun kaikkien koirat osasivat pysyä paikallaan, tehtiin tästä etsimisleikki. Koira istutettiin paikalleen ja maahan heitettiin herkkuja, koiran pysyessä paikallaan. Sitten tuli vapautus ja koira sai mennä etsimään namit. Meiltä tämä sujui oikein hyvin ja heitin sinne väliin pari hämysanaakin, Lillan pysyessä edelleenkin paikallaan maltillisena. Teimme myös toisenlaista harjoitusta itsehillintään liittyen. Siinä koiralle tarjottiin ruokaa kämmeneltä ja sanottiin 'ei ota' ja vapautuksesta (saa ottaa) koira sai ottaa ruoan. Tämäkin sujui meiltä varsin hyvin, vaikkakin Lilla oli alkuun hieman hämillään, kun ei saanut heti ottaa ruokaa.

Lopuksi ohjaaja kiersi kaksi kierrosta kaikkien luona. Ideana oli saada koira ottamaan kontaktia omistajaansa myös ohjaajan lähestyessä. Lilla olisi tietysti halunnut tervehtiä ohjaajan, mutta korjatessani hieman hihnalla, jaksoi tyttö hienosti ottaa kontaktia. Ensimmäisellä kierroksella olimme vielä auton takana, mutta toisella kerralla pärjättiin jo ilman auton apua. Muut tekivät loppuun vielä ohituksia, mutta me tyydyimme seuraamaan vierestä.

Kaiken kaikkiaan oli siis ihan onnistuneet treenit, tästä on hyvä jatkaa. Viime kurssilla tyttö oli siis haukkunut koko alkupuoliskon, joten jotain kehitystä on tässä tapahtunut. Nyt katsellaan josko tässä lähistöllä olisi tulossa yhteisiä ohitustreenejä tai ryhmäkävelyitä niin voitaisiin mennä niihin harjoittelemaan lisää.

Miten meillä menee?

Pitkästä aikaa tietokoneen ääressä, kirjoittamassa uutta postausta. Nyt mulla on ollut vähän kiireitä, kuten mopokoulu ja kirjallisten suorittaminen. Teoriakokeen suoritin viime keskiviikkona, ja sain onnekseni hyväksytyn ilman yhtäkään virhettä. Ensi viikon tiistaina olisi vielä käsittelykoe ja sen jälkeen, voin olla stressaamatta tästä aiheesta.

Viime keskiviikosta asti olen yrittänyt väsätä jotain tekstiä tänne blogiin, mutta tekosyyt veivät voiton joka päivä. Ajattelin nyt kertoa vain kuulumisia kun viime kirjoituksesta on sen verran aikaa.

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu aika paljon hihnakäyttäytymistä. Ainiin, tänne meidän kotipaikkakunnalle valmistuukin ensimmäinen koirapuisto. Emme me siellä Micken kanssa varmaan aiota viettää aikaa, ainakaan vielä. Ohitusharjoituksiin tuo paikka on taas erinomainen, Mickelle sekä Lillalle.

Viikko sitten sunnuntaina, me tehtiin Lillan ja Micken kanssa onnistunut ohitus. Sen jälkeen käytiinkin moikkaamassa mun kaveria ja saatiin samalla tehtyä kivan pituinen lenkki. Tiistaina oltiin mun veljen lätkäharkoissa Vierumäellä mukana.

Siellä me aloitettiin vähän uusien juttujen harjoitteluja. Joka kerta kun pysähdyn, Micken olisi tarkoitus tulla vierelleni ja käydä istumaan. Myös katsekontakti olisi hyvä, vaikka se tuntuu olevan Mickelle joskus todella iso kynnys. Kuitenkin hyvinä päivinä poika katsoo automaattisesti ja odottaa vapautussanaa innokkaasti.

Ei päästy tuona päivänä ohittamaan kertaakaan, mutta perjantaina tuli sitten ihan niitä ohituksia. Ensin tehtiin ohitus Lillan kanssa, ja Micke oli yllättävän hyvin kuulolla. Joka kerta kun koira katsoi, siitä seurasi nami. Tehtiin ohituksen lomassa paljon pysähtymis harjoituksia ja silloin tuo alkoi vihdon jäädä Micken mieleen. 

Seuraavana ohitettavana oli sitten vieras koira, joka räksytti vähän liikaakin. Micke ei meinannut malttaa kuunnella, mutta kyllä se pienen odottelun jälkeen kuunteli varsin hyvin. Teimme tuossakin tilanteessa paljon pysähtymisiä ja se taisi olla syy miksi Mickellä onnistui loppujen lopuksi tuo ohitus ihan hyvin. 

Ohituksia tuli perjantaina yllättävän monta. Tai no, suurin osa ei ollut varsinaisesti ohituksia, vaan ohitse menemisiä, eli emme välttämättä kävelleet kamalan lähekkäin ohitse. Empä oikein osaa selittää, mutta ehkä en yritäkään enempää. 

Yllättäen jouduimme ohittamaan myös jotkin ajokoirat, jotka tulivat nurkan takaa ja en kerinnyt valmistautua Micken kanssa tuohon, joten koira pääsi ärähtämään kerran, mutta lopettin yhden kiellon jälkeen. Heti tuon jälkeen viereisellä tiellä käveli huskypentu, jonka eteen me menimme ja Micke osasi olla itseasiassa todella nätisti vaikka toinen koira vinkui perässä.

Perjantaina saimme tehtyä myös meidän onnistuneimman ohituksen, mitä ikinä on tullut. Micke oli todella hyvin kuulolla ja kulki vieressäni. Meillä oli katsekontakti koko ohituksen ajan ja koira vain käveli rauhassa toisten koirien ohitse. Ohitettavina oli kaksi staffia(?), jotka vain rähisivät. Ne olivat oikeastaan ojan puolella ja me kävelimme toisella puolella tietä. 

Koko loppu lenkin ajan Micke haki katsekontaktia ja en edes antanut lopuksi palkkaa, paitsi tottakai sanalliset kehut joista koira aina innostui. Noh, heti seuraavana päivänä Micke oli lenkillä kuin kuuro. Seisoimme yhdessä vaiheessa paikallaan varmaan 5 minuuttia, ennen kuin koira laahusti viereeni ja istui siihen nolostuneena. En tuolla lenkillä yrittänyt enään mitään muutakun edetä ja lenkki menikin vain hiljaa ollessa, ilman minkäänlaisia harjoituksia, eikä onneksi tullut sinä päivänä ohitettavia koiria vastaan.

Eilen en edes yrittänyt tehdä tuon hieman huonosti menneen lenkin jälkeen mitään harjoituksia. Illalla kävimme harjoittelemassa juoksemista, ja se sujui hyvin, vaikka vastaan tuli yksi koira. Micke vain tuijotti koiraa, mutta pääsimme ilman haukkumista eteenpäin.

Tänään olikin uusi päivä, ja ihan kuin uusi koira. Otin puolet koiran aamuruoasta lenkille mukaan, ja koira olikin kokoajan vieressä katsekontaktia hakemassa. Micke saikin paljon palkkaa, kun nyt kerran osasikin näyttää taas hieman motivoitunutta puoltaan. Kävelimme markkina-alueelle, jossa pääsinkin testaamaan hieman tätä koiraa. Alueella pyöri helikopteri, kymmeniä koira sekä todella paljon ihmisiä.

Alkuun Micke tuijotti helikopteria, ei onneksi pelokkaana, vain hämmästyneenä. Onneksi se saatiin unohdettua ja pääsimme kokonaan markkina-alueelle. Ensimmäiselle koiralle haukuttiin kaksi haukahdusta. Micke ihmetteli, että miksi hän ei saa haukkua, jos toinenkin saa. Sen jälkeen muut koirat olikin yhtä kuin tyhjyys, vaikka vähän olisi voinut ehkä joitain ihania pikkukoiria käydä nuuhkimassa. 

Meillä menikin kokonaisuudessa todella hyvin, vaikka olikin vähän jännä tilanne. Yritetään nyt saada tuo muille koirille haukkuminen kokonaan pois ja itse yritän saada kirjoitettua tänne blogiin hieman useammin. Toivottavasti tykkäsitte, ja voitte kommentoida mielipiteenne, tai vaikka neuvoja hihnakäyttäytymiseen, sillä niitä ei koskaan voi olla liikaa.

-Minttu-