Sairastelua ja energian purkamista

Tässä olisi sitten uusi postaus pitkästä aikaa. Haluan toivottaa useat uudet lukijat tervetulleeksi meidän blogiimme, ja kiittää kaikista ihanista kommenteista joita olette antaneet meille. 

Me ollaan Micken kanssa oltu molemmat vähän kipeinä. Kirjoitin viime postauksessa, että Mickellä olisi kennelyskä, mutta sillä olikin nenäpunkki. Lääkitys auttoi ja koira on taas terve, toisin kuin minä. Itse sairastuin flunssaan viikonloppuna ja olin kaksi arkipäivää kotona. Maanantaina uskaltauduin ulos lenkille Micken kanssa, mutta se ei ollutkaan niin hyvä idea kipeyteni kannalta.

Meiltä on nyt jäänyt kaksi rally-toko kurssikertaa välistä, mutta voimme korvata kerrat lääkärintodistuksen avulla joku toinen päivä. Nyt vapautuu treenipäiväksi myös keskiviikko, joka on aiemmin ollut ratsastustunti päiväni. Olen nyt kuitenkin päätynyt pitämään taukoa tai lopettamaan ratsastuksen kokonaan.

Viime viikolla torstaina tapasimme Lillan pitkästä aikaa. Teimme ohitusharjoituksen ja sen jälkeen kävelimme noin kilometrin verran yhdessä. Tuon jälkeen Pinja vei Lillan kotiin ja jatkoi vielä meidän mukanamme. Teimme etsimisharjoituksia ja mäkitreeniä, mutta vain vähän huonon sään vuoksi. Jatkoimme Pinjan lähtemisen jälkeen lenkkiä vielä jonkun aikaa. Pääsimme hyvään ohitustilanteeseen, kun edessämme seisoi toinen koirakko. Toinen koira oli pentu ja omistaja oli havainnut meidät jo kaukaa, jonka takia palkkaili pentuaan tiuhaan tahtiin. Päästiin tekemään tuossa sitten todella onnistunut ohitus.

Huomasin myös, että Mickellä on kamala vimma päästä haistelemaan ylipäänsä hajuja, mutta ai että kun ohituksen jälkeen on pakko vetää sinne toisen koiran jäljille haistelemaan. Otinkin tuosta sitten tavan; kun Micke haluaa hajuihin, sen täytyy ottaa kontaktia. Esimerkiksi jos se vetää, me pysähdymme ja koiran tulisi tulla viereeni istumaan, niinkuin nyt aina olemme pysähtymisissä tehneet. Koira saakin onnistuneesta suorituksesta namin sijaan luvan päästä haistelemaan.

Ajattelin nyt myös jatkossa toteuttaa uutta suunnitelmaa; pidän yleisesti koiran lyhyellä, mutta löysällä hihnalla vieressäni ravaamassa. Jos se ottaa todella hyvin kontaktia ja olemme hyvässä paikassa, Micke pääsee pidemmälle hihnalle. Sen ajan mitä se kulkee hyvin ja ilman yhtäkään vetäisyä pitkällä hihnalla, se saa olla siinä. Mutta heti kun tulee yksikin vetäisy, tulee pysähdys, kontakti ja taas lyhyellä hihnalla eteenpäin.

Viime viikonloppuna tapahtui vähän kaikkea. Lauantaina aloin opettaa Mickelle uutta temppua, nimittäin vilkutusta. Se alkoi miten alkoi ja aijomme edetä tuon kanssa rauhassa. Ajattelin kokeilla myös Micken oma-aloitteisuutta asettamalla "vaikean" tehtävän koiran eteen. Laitoin siis jakkaran koiran eteen ja halusin siis saada sen nousemaan ilman mitään vihjettä jakkaran päälle. No siinä meni vähän alle 10 sekuntia ja Micke pönötti häntä heiluen etutassut jakkaran päällä. Ajattelinkin miettiä tuolle jonkun käskysanan.

Sunnuntaina me mentiin metsään juoksemaan ja löydettiin kiva mäki. Tehtiinkin muutama kerta mäkijuoksua, jonka jälkeen minä olin ihan väsynyt ja Micke sai jotain ihme hepuleita ja ei meinannut millään asettua aloilleen. Vielä tuota ennen teimme muutaman etsimisharjoituksen (ja irrottamisharjoituksen) minun lapasella. Annoin Micken ensi haistaa lapasta jonka sisään laitoin herkkuja ja sitten piilotin sen. Päätin tällä kertaa pitää Micken kävelytahdissa hihnan avulla, että se varmasti haistelisi kunnolla ja sehän olikin todella tehokas tapa saada Micke nenähommiin.

Pääsimme vihdoin kahden kerran tauon jälkeen koirahallille. Aluksi koira oli todella innoissaan päästessään taas hallille, mutta kentälle mennessämme Mickestä tuli todella epävarma ja jännittynyt. Tuolla kerralla oli luvassa puolikas rata, joka vähän jännitti Micken olotilan vuoksi. Kävelin kuitenkin radan huolellisesti kaksi kertaa läpi ja palasin Micken luokse. Se oli kuin eri koira, sillä nyt se vaan hyppi ja oli ihan innoissaan palaamisestani.

Alku jännitys johtui taas omasta väsymyksestäni, jolloin en jaksanut innostaa koiraakaan. Tuossa vaiheessa Micke oli jo ihan täysillä mukana ja höpötin sille kokoajan. Micke tosiaan tykkää tuosta lajista, kunhan vaan saa itsevarman fiiliksen ja kunhan minä jaksan tsempata koiraa kokoajan. Rata oli aika lyhyt, ja siihen kuului lähtö-, 360 astetta oikeaan-, pujottelu edestakaisin-, koira eteen, vasemmalta sivulle-, istu-, käännös vasempaan-, kierrä koiran ympäri- ja maalikyltti.

Tulimme radan toisena koirakkona ja Micke oli heti hyvin kuulolla ja täysillä mukana. Kokonaisuudessaan suoritimme radan ihan hyvin kun ensimmäisestä kerrasta on kyse. Minulle huomautettiin esimerkiksi siitä, että pitää huomioida koiran koko paremmin ja tehdä pidemmät ja loivemmat tiet. Huomasin itse että keskityin todella paljon vain koiraan ja en katsonut kamalasti eteeni. Suoritimme jokaisen kyltin kuitenkin oikein, vaikka tottakai jokaisessa oli isoja ja pieniä virheitä.

Kentälle oli laitettu myös muita rally-toko tehtäviä ja kylttejä, kun ohjaaja kävi aina yhden koirakon kanssa kerrallaan radan läpi. Siellä oli houkutus #40, hyppy #41, istu, käännös oikeaan, istu #42, istu, käännös vasempaan, istu #43, istu, täyskäännös oikeaan ja vasempaan, istu #47 ja #48, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu #74 ja koira eteen, oikealta oikealle, istu #75. Siinäpä vasta lista.

Houkutus sujui alusta alkaen hyvin, vaikka piti niitä nameja alkuun vähän siellä maassa tuijottaa. Hyppy olikin sitten niin hauska juttu, että sitä oltaisi voitu tehdä vaikka koko treenien ajan. Teimme muutaman kerran jokaista kylttiä ja tehtävää, ja sen jälkeen kävimme pikaisesti ulkona virkistämässä aivojamme. Meillä sujui treenit sunnuntaina todella hyvin ja en voisi ylpeämpi Mickestä olla!

Kiitos paljon kun luit postauksen, ja muistathan käydä osallistumassa meidän äänestykseemme. Kommentoi myös mielipiteesi ja ideoita joulukalenteriin olisi kiva taas saada.

-Minttu-

Kehitystä

Meillä on nyt Lillan kanssa tosiaan kolme kertaa kurssilla takana ja ollaan jo niiden aikana kehitytty huimasti! Mun oli tarkoitus kirjoittaa jo toisen kerran jälkeen, mutta koska otettiin siinä välissä pieni takapakki niin jätin postauksen teon sitten täksi päiväksi. Kerron tässä pääasiassa harjoituksia, jotka ovat tepsineet meillä, koska ihan kaikkia en enää muista.

Ensimmäinen kerta kesti vain puolituntia ja siinä kaikilla oli oma aika, jonka aikana ohjaaja katsoi jokaisen koirakon erikseen ja kehitti sopivia harjoituksia. Tuolla kerralla todettiin, että Lillan haukkuminen johtuu silkasta turhautumisesta ja innosta päästä toisten koirien luo. Niinpä todettiinkin, että juoksu on tytölle varsin toimiva palkka. Teimmekin siten, että aina kontaktista juostiin parin metrin päähän ja palkkasin siinä noin kymmenen kertaa putkeen ja palattiin takaisin taukopaikkaan.

Seuraavaksi aloimme juosta parkkipaikan leveyttä edestakaisin. Aina kontaktista lähtö, puoleenväliin pysähdys ja palkka ja toiseen päähän taas pysähdys ja palkka ja sitten taukopaikkaan, josta lähtö taas kontaktista. Lilla alkoikin hakea kontaktia ihan uudenlaisella innolla ja se oikein odotti seuraavaa juoksua. Teimme myös harjoitusta, jossa pyörin ympyrää ja nyin kevyesti hihnalla ja aina, kun Lilla seurasi, niin palkkasin.

Toisella kerralla aloimme harjoitella silmukoita kunnolla. Eli lähdettiin meidän turvapaikan auton takaa kohti keskustaa ja jos Lilla meni edelleni käännyin ympäri ja palkkasin. Tällä tavoin koitimme päästä vähän lähemmäs muita koiria. Teimme myös siten, että juostiin keskelle, pyörittiin ja palkattiin siinä ja jostain kontaktista juostiin takaisin auton taa. Keskellä ja auton takana meni ihan hyvin, mutta siirtymissä oli vielä tekemistä. Koitimme käyttää myös käyttää palkkana toista koiraa lähemmäs pääsemistä, mutta Lillalla oli niin paljon intoa, ettei se sujunut kovin hyvin. Lopussa mentiin etäämmälle koirista ja juostiin siellä. Eli aina kontaktista pieni pätkä juoksua, jonka jälkeen palkka ja uusi juoksu. Tämän harjoituksen jälkeen Lilla kulkikin täydellisessä kontaktissa, kunhan pysyttiin tietyn etäisyyden päässä muista

Tänään (sunnuntaina) oli kurssin kolmas kerta, joka meni varsinkin lopussa todella hyvin! Aloitimme tekemällä silmukoita auton ympäri sekä kohti keskustaa vähän vaihtelevasti. Nyt Lilla ymmärsi jo idean paljon paremmin ja meillä tuli aika hyviäkin pätkiä. Aina välillä tehtiin juoksu pätkiä poispäin koirista, jotta Lillan mieli pysyi virkeänä. Tehtiin myös siten, että mentiin keskelle ja pyörittiin taas siinä ja kontaktista palkkasin ja lähettiin kohti autoa. Jos Lilla jatkoi kontaktissa niin välillä käännyin takaisin keskelle ja välillä vain mentiin auton taakse.

Lilla alkoi jossain vaiheessa kuitenkin vähän kyllästyä hommaan ja räksyttämään sen johdosta, joten lähdettiin kiertämään parkkipaikan sisällä neliötä. Eli ne kaksi suoraa, joissa olimme kauimpana koirista, Lilla oli tauolla ja sai kulkea miten halusi. Kun lähdimme tulemaan koiria kohti menevälle suoralle, aloin tekemään silmukoita ja kontakti alkoikin luonnistua hyvin. Kun mentiin tän kutsumani "keskikohdan" läpi menevää viimeistä suoraa, pysyi Lilla myös silloin hyvin kontaktissa, vaikka olikin lähempänä muita. Mentiin tämä kuvio kolme kertaa läpi ja neljännellä jäätiin yhden auton taakse. Tän auton toisella puolella oli koira ja tehtävä oli kiertää auto ympäri. Kaikkien yllätykseksi onnistuttiinkin siinä ja kierrettiin auto usemman kerran ilman, että Lilla edes vilkaisi muita. Kierrettiin tämä neliö vielä väärään suntaan ympäri ja laitettiin tyttö autoon.

Kaikkia kertoja ennen ollaan tosiaan käyty kävelemässä puistossa, ja siinäkin on jo havaittavissa selkeää kehitystä. Ensimmäisen kerran alussa se haukkui kaiken mikä liikkui ollessaan niin täpinöissään. Tänään se sen sijaan haukkui ainoastaan ensimmäisen ihmisen ja sen jälkeen haukkuminen rajoittui vain koiriin, ja niitäkin sieti tietyllä etäisyydellä.

Tosiaan koska Lillan kontakti on jo aika vahva, niin jatkossa palkataan ainoastaan jos Lilla pyydetään kontaktiin (hihnalla nyppäisy) tai tarpeeksi hankalissa tilanteissa kuten ohituksissa tai koiran ollessa näköpiirissä. Lilla on nimittäin alkanut vähän valikoivaksi eli alkulenkin se touhottaa jatkuvasti ja loppulenkistä kulkee kiltisti vierellä hakien jatkuvasti kontaktia. Eli hakee kontaktia silloin kun katsoo, ettei ympärillä ole houkutuksia ja tytöllä on turhaa aikaa.

P.s käykää vastaamassa meidän kyselyyn ;)

-Pinja-

Millä perusteilla liityn lukijaksi?

Moikka! Palauduin tosiaan viime yönä Suomeen ja ajatelin väsäillä nyt jonkun pikkupostauksen tähän väliin. Lilla oli tutullani hoidossa, joten kuulumisia ei luonnollisestikaan ole kerrottavana. Siispä ajattelinkin avata hieman sitä, millä perusteilla liityn blogiin lukijaksi.

Olen listannut alle muutamia seikkoja, joiden perusteella yleensä liityn lukijaksi. Olen kuitenkin usein liian höllä kriteereistäni ja lukulistallani onkin aivan liian paljon blogeja, joihin en ole perehtynyt kunnolla. Seuraavat kohdat ovatkin viitteellistä, ja joustan niistä suhteellisen helposti.

Ulkoasu on ensimmäinen asia, johon kiinnitän huomiota. Mielestäni sen pitäisi olla melko yksinkertainen, mutta mielenkiinnon herättävä. Itse tykkään käyttää haaleita värejä, mutta oikein suhteutettuna tummat värit ovat kiinnostavampia. Esimerkiksi blogissa Paimenlauma on osattu mielestäni käyttää todella kivasti värejä. Luovat ratkaisut ovat myös aina plussaa, eli esimerkiksi koirien sivuille pääsy niiden kuvien kautta tai sivujen sijoittaminen banneriin.

Itse bannerin tulee olla siisti, oli siinä sitten mikä tahansa määrä kuvia tai yksityiskohtia. Tykkäänkin sekä monimutkaisista, että erittäin yksinkertaisista bannereista, kunhan ne sopivat yhteen muun ulkoasun kanssa, eivätkä ne ole ihan täyteen tupattuja kuvilla. Eli mitään selkeää linjaa mulla ei tässä ole, ensivaikutelma hyvin paljolti ratkaisee.

Itse teksti on tietysti yksi merkittävimmistä kohdista, vaikkakin itse liian usein valitsenkin luettavat blogini huolitellun ulkoasun perusteella, lukematta sen kummemmin varsinaista tekstiä. Itse tykkään lukea suhteellisen isoa tekstiä, ja hieman poikkeava, mutta selkeä fontti on aina parempi kuin ihan perus fontit, kuten Arial tai Georgia. Tekstin tulisi olla myös pääosin oikeinkirjoitettua ja asioiden käsittelyjärjestyksen tulisi olla looginen.

Mielestäni blogin kuvilla on myös melko suuri merkitys. Niiden tulisi olla selkeitä ja hyvällä kameralla kuvattuja, mieluiten isoimmassa mahdollisessa koossa. Henkilökohtaisesti inhoan kuvapostauksia tai kuvattomia postauksia ja itse koitankin välttää tekemästä sellaisia. Oikeastaan ainoat kuvapostaukset, joista pidän ovat erikoisemmat, kuten 'kulissien takana' tai 'epäonnistuneet kuvat'.

Blogin aihe on näistä varmaan tärkein juttu, vaikka siihen ei aina ensimmäisenä kiinnitäkään huomiota. Eniten tykkään lukea harrastusblogeja, joissa kuitenkin on paljon muutakin sisältöä kuin jatkuvia treenipostauksia. Pääsääntöisesti en lue tavallisten kotikoirien blogeja, ellei kirjoittaja oikeasti osaa tehdä postauksista erittäin mielenkiintoisia. Koirablogien lisäksi luen myös muutamaa hevos- ja kaniblogia.

Toivottavasti tästä postauksesta ei tullut liian tylsää. Kertokaas kommenteista, tykkäättekö enemmän tämän tyylisistä vai kuulumispostauksista. Meillä alkaa sunnuntaina eräänlainen kurssi, jossa keskitytään tähän meidän ohitusongelmaan, joten kirjoittelen sitten seuraavaksi varmaan jotain siihen liittyvää.

-Pinja-

Uusia taitoja ja treenaamista

Me ollaan nyt Micken kanssa harjoiteltu aika paljon rally-tokon liikkeitä. Viime sunnuntaina oli toinen kerta alokaskurssilla ja meillä sujui todella hyvin. Uusia liikkeitä tuli, ja kaikkia niitä on nyt harjoiteltu. Hihnalenkit alkaa sujumaan kokoajan paremmin ja sen seurauksena koirien ohitukset ovat alkaneet sujumaan myös.

Pinja lähti keskiviikkona ulkomaille ja palaa sieltä vähän vajaa viikon kuluttua. Kirjoitan nyt sen takia toisen postauksen putkeen ja Pinja kirjoittaa sitten kaksi postausta putkeen myös, heti kun hän vain kotiutuu. Huomenna emme pääsekään rally-toko treeneihin, sillä Micke sairastui kennelyskään. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa vielä viime viikon treeneistä.

Viime sunnuntaina aloitimme treenit kertailemalla ensimmäisen kerran harjoituksia. Sen jälkeen otimme uuden liikkeen, koira eteen, oikealta sivulle + istu (#22). Tämä ei ollut vaikea liike, sillä Micke alkoi jo osata käskyt "eteen" ja "sivu" todella hyvin. Tässä koiran piti kiertää oikealta ja minun takaa vasemmalle sivulleni. 

Meillä oli alkuun kamala keskittymisongelma ja koiraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla treeneissä. Huomautin siitä sitten joka kerta kun katse harhaili muihin koiriin. Siirryimme myös toiselle puolelle kenttää ja aloin juttelemaan koiralle kokoajan. Kävimme myös yhdessä välissä ulkona ja siitä eteenpäin Micke olikin todella hyvä ja kuunteli hienosti.

Seuraava liike oli käännös oikealle (#3), jossa käännyimme vaan 90 asteen käännöksen oikeaan suuntaan. Se sujui hyvin ja teimme aika vähän toistoja jotta Micken mielenkiinto säilyisi. Teimme myös kylttiä #4 käännös vasempaan, eli koiran suuntaan, joka osottautui hieman vaikeammaksi suunnaksi. Muutaman toiston jälkeen saimme senkin onnistumaan ihan hyvin, joka sitten riitti.

Pidimme tuossa välissä pienen tauon, ja yritin saada Micken mielenkiinnon vielä suuremmaksi juttelemalla sille. Nyt aloimme tekemään kylttejä #7 ja #8, eli täyskäännös oikeaan ja täyskäännös vasempaan. 

Seuraavana tuli kyltit #12 ja #24, eli hitaasti ja seuraaminen 1+2+3. Nämä olikin tämän kerran haastavimmat kyltit, jotka ei meinannut alkuun millään onnistua. Saimme kuitenkin monien toistojen jälkeen yhden onnistuneen yrityksen molemmille kylteille. Micken mielenkiinto nousi kokoajan ja se keskittyi tässä vaiheessa harjoituksia todella hyvin.

Viimeisenä teimme kylttiä #29, istu, maahan. Sitä toistimme varmaan yli kaksikymmentä kertaa ja se oli hyvä lopetus treeneille sillä Micke tykkäsi tästä liikkeestä paljon. Meillä alkoikin nyt pikkuhiljaa sujua maahan meno pelkällä sanalla. Kotonahan se onnistuu sanan avulla, mutta hallilla ei oltu vielä siinä onnistuttu.

Lopussa vähän riehutin Mickeä jotta sillekin jäisi mahdollisimman hyvä fiilis tuosta kerrasta. Tuo kerta oli ehdottomasti paras treenikerta mitä tuolla hallissa on ollut. Toivottavasti ensi kerralla menisi yhtä hyvin. Nameina käytin kanaa ja Micke oli syönyt vain aamuruoan, jolloin herkut maistui paremmin.

Viime viikolla yritettiin ottaa muutamia syyskuvia, mutta ei nämä kamalan onnistuneita ole. Valo oli tuona päivänä todella huono, eikä oikeastaan löydetty edes sopivaa kuvauspaikkaa. Pitää käydä vielä ennen talvea ottamassa muutamia kuvia, missä ei ole lunta.

Pinja kirjoittaa siis ensiviikolla seuraavan postauksen ja vielä toisen sitten putkeen. Micke yrittää parannella yskästä, jotta päästäisi taas treenaamaan ja lenkkeilemään kunnolla. 

Toivottavasti tykkäsit postauksesta ja kommentit ovat aina tervetulleita!

-Minttu-