Kisasuunnitelmia ja ahkeraa treenaamista

Pitkästä aikaa kunnon kuulumispostauksen äärellä. Viimeksi olen kunnolla kirjoitellut tänne joulukalenteriin, joten nyt tuntuu oudolta lähteä kirjoittamaan normaalia postausta. Ehkä tämä tästä lähtee. Meillä vuosi vaihtui Micken ollessa kotona mummini kanssa ja itse olin kaverien kanssa. Micke on todella paukkuarka koira, mutta onneksi hänellä on turvapaikkanaan eteisen penkki, jossa sitten makoili koko uudenvuodenyön.

Ollaan treenailtu hallilla nyt joka keskiviikko treeniryhmässä ja edistytty hurjaa vauhtia. Melkein joka viikko on myös käyty keskenään treenaamassa tyhjässä hallissa. Kaikki alokasluokan kyltit alkaa olemaan hallussa, ainoana ongelmana on enää se, että osaisin liikutella hihnaa kädestä toiseen. Ollaan välillä treenailtu vapaana, sillä se on vaan itselle niin paljon helpompaa. Silti pitää vielä mennä tuon remmin kanssa, jotta kisoissa se ei olisi mikään uusi juttu. 

Viime keskiviikkona treeneissä mentiin rataa ja lauantaina hallivuorolla tehtiin oikeastaan pelkkiä tekniikkaharjoituksia, eli katsottiin suorituspaikat kuntoon ja olin paljon tarkempi siitä missä koira liikkuu, miten se liikkuu ja miten Micke saa liikkua hallilla sillä aikaa kun itse katson rataa läpi tai rakennan rataa. Pistinkin Micken ekaa kertaa seinän viereen paikka käskyn vaikutukseen siksi aikaa, kun itse kävin rataa läpi. Ensin se oli hihnassa kiinni ja sitten päätin ottaa koiran kokonaan vapaaksi ja eihän se hievahtanutkaan ennen kun sai vapautuksen.

Me ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että olisi kiva päästä jo ekoihin kisoihin. Tuolla meidän treenihallilla VAU järjestää rally-toko kilpailut 17. helmikuuta ja niihin me ajateltiin ilmoittautua. Joulukuussa meillä oli vielä suurena ongelmana maahan meno hallilla, mutta nyt sekin jo onnistuu pelkästä sanasta, vaikka käskyn pitääkin olla vielä aika tomera. Lauantaina hallilla meille tuli pieni ongelma spiraalin kanssa. Tiputin yhden namin lattialle ja Micke yritti aluksi napata sen. Käskin sen kuitenkin mukaani ja unohtamaan namin , mutta jouduimme menemään spiraalin varmaan 10 kertaa uudestaan ja silti Micke pysähtyi kuin seinään namin kohdalle. Tehtiin siinä välissä sitten rata ilman tuota spiraalia ja se rata onkin tuolla lopussa videona.

Onnistuneen radan jälkeen harjoiteltiin hetki kaikkea muuta, kuten noutokapulan hakua, pitoa ja irrottamista. Kiertoa ja muita temppuiluja, sekä Micke sai vähän riehua jotta jaksaisi suorittaa vielä muutaman kunnon harjoituksen. Tehtiin sitten vielä spiraalia, ja se onnistuikin muutaman yrityksen jälkeen niin, ettei Micke enää haistellut maata. Ei se ennen ole maata mennyt haistelemaan, mutta nyt kun oma nami oli sinne tippunut, niin ei meinannut päästä siitä millään yli. Tuollaisia harjoituksia pitää siis tehdä jatkossakin.

Micke on nyt alkanut oppia tosi hyvin orava tempun ja tarjoaa sitä hyvin usein jos leikitään lelulla tms. Saatiin joululahjaksi juoksuvyö, ja en malta odottaa että päästään käyttämään sitä. Nyt jos päästäisi jossain vaiheessa mökkeilemään, niin siellä voisin alkaa opettaa Mickelle vetoa hiihtäessäni. Olen itse todella huono hiihtämään perinteistä ja osaan vain luisteluhiihtää, mutta jos Micke oppisi vetämään siinä, niin siitä voisi tulla ihan kiva aktiviteetti. Juoksussa Micke on oppinut jo vetokäskyn ja pysäytyskäskyn, mutta en tiedä miten se tuossa hiihdossa menisi.

Talvi on kyllä kiva vuodenaika, mutta kesää on kauhea ikävä. Onneksi ei ole mitään loskakelejä, vaan muutaman asteen pakkaset, niin voi tehdäkin jotain ulkona. Toivottavasti nämä pakkaset säilyy, niin saa opetettua tuolle vetohirmulle luvallista vetämistä.

-Minttu-