Treeniä treeniä, kisat lähestyy

Moi taas kaikille, muutamaan päivään en ole kirjoitellut ja nyt taas koneen ääressä. Meillä on tapahtunut kaikkea kivaa, mistä haluaisin nyt kertoa.

Käytiin lauantaina ostamassa Mickelle huskyvaljaat. Launeen mustissa ja mirrissä käytiin, ja sovitettiin kaksi kokoa ja todettiin että L on tarpeeksi pitkä Micken pitkulaselkään. Raukka parka Micke oli ihan peloissaan eläinkaupassa, varsinkin valjaita sovitellessa. Harvoin noissa eläinkaupoissa käyty, niin jännä tilanne oli.

Koira rentoutui aika nopeasti ja päästiin hyvillä mielin ulos kaupasta. Heti tuona päivänä käytiin kokeilemassa miten nuo soveltuu koiran päälle käytössä ja hienostihan ne. Meillä on siis pro dogin juoksuvyö ja nuo valjaat ovat samaa merkkiä. Käytiin juoksemassa noin kaksi kilometria, ei viitsitty ekalla kerralla pidempää matkaa mennä. Sunnuntaina juostiin kuitenkin jo neljä kilometria, vaikka Micken mielestä olisi pitänyt juosta  vielä pidempään.

Tiistaina päätin että alamme harjoittelemaan pulkan vetoa, niimpä pistin koiralle huskyvaljaat ja niihin kiinni joustohihnan, ja siihen kiinni pulkan narun. Aluksi Micke ihmetteli kamalasti mikä sen perässä tulee ja miksi siitä kuuluu ääntä. Sata metriä mentiin pysähdellen tyhjän pulkan kanssa, mutta sen jälkeen Micke jolkottelikin jo hyvää vauhtia eteenpäin. Häntäkin heilui kun kehuja satoi. Heti kun laitoin parin kilon edestä suuria jääkökköjä pulkkaan, vetointoa löytyi entistä enemmän. Mentiin nyt pulkan kanssa vaan pari kilometria, sillä oli kiva lopettaa eka kerta silloin kun Mickellä oli vielä suuri into koko hommaan.

Keskiviikon treeneissä meni aivan älyttömän hyvin. Tehtiin kolmentoista kyltin rataa. Ekan kerran kun tehtiin rata, meillä tuli pikku virhe 270 astetta vasempaan tehtävässä. Radalla kyltit olivat siis nämä: lähtö, 360 vasen, 360 oikea, istu kierrä koira, houkutus, hitaasti, normaali vauhti, 270 vasen, 1 2 3 askelta, käännös oikeaan, eteen oikealta sivu istu, liikkeestä maahan, täyskäännös vasempaan ja maali.

Toisella kiekalla me tehtiin virheetön rata, lukuunottamatta sitä että korjasin Mickeä vähän paremmin sivulle yhdessä tehtävässä. Meillä oli nyt eri valkku kun ennen, ja saatiin isot kehut. Hän kysyi myös ollaanko jo kisattu ja kun kerroin tulevista kisoista, hän antoi isot tsempit sinne ja oli varma että pärjätään.

Lopussa harjoiteltiin vielä peruutusta, seisomista ja kierreltiin muuten vaan kentällä ja seuruutin Mickeä. Radalla oli kokoajan meidän kanssa kaksi narttukoiraa, mutta Micke ei edes vilkuillut niitä, keskittyi vain minun kanssani katsekontaktiin. 

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti!

-Minttu-

Ärsyttävimmät ja hauskimmat kommentit muilta lenkkeilijöiltä

Tänään päätin kirjoitella taas ihan uudesta aiheesta, eli ohikulkijoiden hauskoista tai ärsyttävistä kommenteista/asioista mitä ovat tehneet. Oikeastaan kerron myös, että mikä mua ylipäänsä ärsyttää joissain vastaantulijoissa.

Kesällä me oltiin kerran kävelemässä metsässä kahdestaan Micken kanssa ja vastaan tuli vieras mies. Hän sitten kysyi "Onkos tuo kuinka nuori pentu vielä?". No kerroin sitten hänelle, ettei Micke ole pentu ja se olikin hänelle yllätys. Ei hän Mickeä pikkupennuksi luulllut, mutta ikää veikkasi olevan 6 kuukautta, kun niin reippaasti kuulemma liikkui ja näytti nuorelta. Kyseinen henkilö oli joskus omistanut villakoiria, ja luuli Mickeä siis villakoirateiniksi. (Mickellä oli tuossa vaiheessa pitkä, kihara karva, niin ehkä se saattoi hieman näyttää tanakalta villikseltä.

Syksyllä Micken kanssa oltiin Pinjan ja Lillan kanssa yhteislenkillä ja siinä loppulenkistä meidän edestä käveli mies pentukoiransa kanssa. Pinja yritti sanoa että mies voi mennä risteyksestä eteenpäin ensin, sillä ei haluttu jäädä juttelemaan tai leikittämään koiria. Kyseinen mies kuitenkin alkoi kertoa että koiransa on pentu jne. ja jämähti siihen paikkaan suoraan meidän eteen. Kierrettiin sitten vähän kauempaa heidän ohi. Lilla vielä tuossa vaiheessa haukkui muille, ja Micken kanssa ei vaan saatu vielä tarpeeksi hyvää kontaktia ohituksessa ja kyllä Micke myös murisi tuolle koiralle.

Kerran sitten kesällä käveltiin metsässä niin että Micke oli vapaana ja käveli siinä aikalailla kiinni mussa, kun harjoiteltiin just vähän kontaktijuttuja. Sitten yllättäen siihen meidän eteen käveli vanhempi nainen ja hänen bichoninsa. Micke haukahti kerran, sillä he ilmestyi siihen nin nopeasti. Pyysin Micken mun luokse ja otin kiinni, sillä nainen näytti järkyttyneeltä. Micke tuli heti luokse ja kävelimme ilman yhtäkään haukahdusta ohitse heistä, mutta jostain kumman syystä nainen höpötteli siinä koiralleen että "kyllä minä suojelen sinua pikkuista tuolta isolta vihaiselta tappajakoiralta". Puhui vielä sen verran suureen ääneen, että minä varmasti kuulin, mutta kävelimme vaan normaalisti ohitse, josko Micken tuijotus näytti vielä oikein uhkaavalta hänen mielestä. Mickellä on tapana tuijottaa toisia koiria ohituksessa ja siitä haluamme juurikin päästä eroon. Ja tuijotus ei ole sitä luokkaa että "haluan leikkiä ja ollaanko kavereita", vaan tuijotus on oikein provosoiva ja näyttää siltä että oikein yrittää saada toisen koiran rähjäämään.

Itse inhoan todella paljon koirien lenkittäjiä, jotka antaa koiran viedä itseään. Vaikkapa juuri usein pikku koirien omistajat, jotka eivät millään voi ottaa sitä koiraa vierelle, vaan se saa yllinkyllin räksyttää ja vallata suunnilleen koko tien leveyden. Varsinkin sellainen epävarma koira kun Micke ei kestä sellaista, vaan räjähtää ihan totaalisesti. Pari kerta on myös törmätty sellaisiin, jotka pysähtyy keskelle tietä pitelemään pikku koiraansa ja sanoo vaan että voitko vaihtaa suuntaa. Itse en ainakaan koskaan voisi mennä sanomaan toiselle lenkkeilijälle että hei, voitko kiertää meidät eri reittiä tai vaihtaa suuntaa. Kerran on pyydetty jopa kulkemaan autotien reunassa, ettei oma koira parka saa traumoja toisen isosta pahasta koirasta. Mielestäni se on ihan lenkkeilijän oma tehtävä vaihtaa sitten sitä suuntaa.

Ja en nyt yleistä tuota pikkukoirien omistajien huonoja lenkkeilytapoja, vaan olen itse törmännyt noihin tilanteisiin vaan pikkukoirien kanssa. Kaikkien lenkkeilijöiden tulisi ottaa muut paremmin huomioon ja niin yritän itsekin tehdä. Nyt varsinkin kun aloitamme tuon canicrossin, pitää opetella ahkerasti ohittamaan toiset koirat ilman mitään reagointia.

Kyllä mulla hyviäkin kokemuksia löytyy toisista lenkkeilijöistä. Monta kertaa on kehuttu Mickeä ja vieraat pikkulapset varsinkin on osannut mielestäni käyttäytyä koiran lähellä. Muutamia kertoja on kysytty että saako silittää ja jos on ollut lapsi kyseessä, niin vastaus on ollut myöntävä. Mickehän tykkää lapsista todella paljon ja on erittäin rauhallinen niiden läsnäollessa. Valitettavasti aikuisista on yksi huono kokomus, mutta onneksi vain yksi. Kerran lenkkeilimme tutussa metsässä Micke vapaana, ja vastaan tuli sitten mies. Micke on ollut varsin haukkuherkkä miehille, varsinkin kotipihalla ja jos tulee vieraita. Pyysin Micken sivulle ja kun se otti niin hyvin kontaktin eikä oikeastaan hirveästi kiinnittänyt huomiota mieheen, päätin antaa sen olla irti. Mies tuli kuitenkin itsevarmana suoraan kohti ja yritti lupaa kysymättä silittää Mickeä. Siinä nappasin sen valjaista kiinni, sillä tiesin ettei se tykkää tuollaisesta. Hän alkoi kertomaan miten kokenut koiran omistaja on ja kuinka monta koiraa on omistanut. Selitin hänelle että Micke ei tykkää vieraista ihmisistä, joten sitä ei voi silittää, ja jatkoimme melkein suoraan vaan matkaa.

Tulipas monta asiaa yhteen postaukseen. Saattoi olla vähän monimutkaista, kun poukkoilin aiheesta toiseen, mutta oli pakko päästä purkamaan vähän ajatuksia. Olen nyt ollut koko viikon kipeänä, mutta parannuin perjantaina ja nyt taas koirahommat jatkuu.

-Minttu-

Iso kuulumispostaus

Wää, onpas vuosi alkanut nopeasti! Viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten ole ehtinyt kaikkesta täällä blogin puolella kertoa. Nyt on siis luvassa suuremman puoleinen kuulumispostaus. Kovin yksityiskohtaisesti en nyt ala asioita kertomaan, kunhan tärkeimmät tulee kerrottua.

Tosiaan suunnilleen joulukuun alussa aloimme käydä eräässä koulutuspaikassa yksityiskäynneillä, ja tällä hetkellä ohjaaja käy meillä myös kotikäynneillä. En voi metodeista juurikaan kertoa mitään, mutta edistystä on tapahtunut huimasti! Hallilla Lilla ei sano enää koirille mitään, mutta kotona on vielä vähän ongelmia, vaikka parempaan päin ollaan toki menossa. Paljon olen oppinut uutta tuolla koirien käyttäytymisestä ja omat asenteeni ovat todellakin muuttaneet suuntaa. Mulla on aika vahva tunne siitä, että parin kuukauden päästä meillä tuskin mitään ongelmaa enää on.

Pari viikkoa sitten aloitettiin myös meidän ensimmäinen varsinainen harrastus: rally-toko. Käydään siis kurssilla tuolla samaisessa paikassa ja ollaan kehitytty jo kahdessa kerrassa huimasti. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli vielä vähän hakusessa, kun meidän seuraaminen oli vielä aika alkeellista. Silloin käytiin läpi vain hitaasti, juosten ja käännös oikeaan kyltit. Siitä kerrasta mulle jäi vielä vähän epävarma olo siitä, että onkohan tämä sittenkään meidän laji. Tokalla kerralla se kuitenkin varmistui; kyllä se on. Silloin käytiin käännös vasempaan, 360° oikeaan, askel oikeaan, pujottelu ja vasen täyskäännös kyltit. Tuo askel oikeaan ja vasen täyskäännös on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän ne siitä ala ala parantua, kun saadaan rutiinia. Ehkä me ensi keväänä päästäisiin jo kisoihinkin :)

Lillan liikuntaan olen myös panostanut viime aikoina erittäin paljon. Tavoitteena on tehdä suunnilleen joka toinen päivä jotain raskaampaa liikuntaa, ja tähän asti ollaan muun muassa juostu, vedetty pulkkaa ja potkukelkkaa sekä vaellettu metsissä vapaana. Noihin vetojuttuihin mulla onkin Non-stopin Freemotion valjaat. Pulkkaa en tosin voi noilla valjailla vedättää kovin suurella painolla, tähän asti on ollut 4,5 kg. Varmaan lisäilen sitten pikkusen painoa, kunhan voimaa tulee lisää.

Fyysisen rasituksen lisäksi olen koittanut rasittaa mahdollisimman paljon henkistäkin puolta. Ollaan tehty paljon esimerkiksi nenätyöskentelyä, vilkkaissa paikoissa kävelyä sekä eläinkaupoissakin ollaan vierailtu. Nyt kun Lillalla ei ole niin paljoa ylimääräistä energiaa, se jaksaa keskittyä paremmin hihnakävelyynkin, ja on siinä paljon rennompi. Lillasta on kuoriutunut myös erittäin tottelevainen persoona. Nyt se nimittäin jaksaa kuunnella mitä mä siltä haluan, ja yrittää kyllä parhaansa mukaan toteuttaa käskyni.

Päätin nyt laittaa tähän loppuun vielä pienen tiivistelmän meidän edistyksestä. Lainasin postauksesta  Tavoitteet 2018 pätkiä asettamistani tavoitteista tälle vuodelle. Tuli ilmeisesti laitettua vähän keppoiset tavoitteet, kun osa on jo nyt täytetty. Lainailen vähän alle osia postauksesta ja kommentoin, miten on mennyt ensimmäisen kuukauden aikana:

Tavoite1: "Meidän ensimmäinen ehdoton ykköstavoite olisi päästä ensi vuoden aikana haukuitta ohi koirista." Kuten alussa sanoinkin jo, niin tämä kohta on edistynyt jo nyt huimaa vauhtia. 

Tavoite2: "Mikäli ensimmäinen tavoite onnistuu hyvissä ajoin ennen vuoden loppua, niin ehdottomasti haluan aloittaa aktiivisen harrastamisen jonkin lajin ryhmässä." Tämähän on periaatteessa jo toteutunut, kun harrastamme tosiaan sitä rally-tokoa. Katsotaan sitten jääkö tämä meidän ykköslajiksi vai kokeillaanko jotain muuta.

Tavoite3: "Kolmantena tavoitteena on vapaanaolon vahvistaminen. Meillä ei ole siis koskaan tullut sellaista tilannetta, jossa joku olisi tullut vapaanaolon aikana vastaan." Ollaan nyt harjoiteltu todella paljon vapaanaoloa ja sekin on jo parantunut huimasti! Vielä on paljon tekemistä, mutta parempaan päin ollaan menossa. Ja itse asiassa kerran yhdeltä hiljaiselta tieltä menikin yllättäen kaksi autoa, kun oltiin metsässä. Lilla lähti pinkomaan niitä kohti, kun sitten huusin "tänne" ja yllätyksekseni Lilla kääntyikin ympäri ja juoksi täysiä luokseni. Olin ehkä vähän hämmentynyt tilanteesta, mutta ainakin varmistui, että luoksetulo on hallussa ;D

Tavoite4: "Tämä nyt on tällainen pienempi ja erittäin todennäköinen tavoite, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus alkaa harrastamaan canicrossia." No juoksuahan ollaan tosiaan harjoiteltu, mutta vyötä ja joustohihnaa en ole vielä jaksanut ottaa mukaan. Pari kilsaa Lilla jaksaa vapaaehtoisesti mennä vedolla, joten eiköhän canicrosskin onnistu sitten keväämmällä. Voitaisiin ottaa uudeksi tavoitteeksi päästä kisoihin syksyyn mennessä ;D

Käypäs vielä kommentoimassa alas, mistä aiheista haluaisit mun kirjoittavan seuraavaksi ;)

-Pinja-

Mökkeilyä ja edistystä

Me vietettiin viime viikonloppu mökkeillen. Mickellä oli kyllä taas tosi hauskaa ja niin oli kyllä mullakin. Otin jonkun verran uusia kuvia ja alettiin pikkuhiljaa opetella koirahiihtoa. Ei me tehty kun muutama toisto, ettei Micke vaan kyllästy heti koko hommaan. Muutenkin ulkona oli aika kylmä, eikä Mickellä ollut takkia, niin ei viitsinyt jäädyttää sen lihaksia.

Alotin opettamisen niin, että käytiin yhdessä Micken kanssa laittamassa kuppiin nameja ja sitten mentiin muutaman kymmenen metrin päähän kupista. Sieltä lähdettiin än yy tee nyt käskyllä liikkeelle. Sanoin joka kerta kupin kohdalla seis. Mickellä on kyllä suuret vetohalut, mutta en tiedä haluanko itse alkaa opettaa tätä Mickelle kunnolla. Ehkä meidän juttu on enemmän canicross.

Ollaa aiemmin jo harjoiteltu pikkupätkiä canicrossia, mutta tuolla aloitettiin sen opettelu ihan kunnolla. Vein taas Micken kanssa herkkukupin muutaman sadan metrin päähän meistä, ja laitoin Micken juoksuvyöhön kiinni. Sanoinkin sitten taas lähtökäskyn än yy tee, nyt! Ja tuon jälkeen juoksimmekin jo kuppia kohti. Alkuun teimme niin, että sanoin vaan seis heti kupin kohdalla, mutta vähän myöhemmin aloin sanoa seis vasta kupin jälkeen ja päästin Micken irti hakemaan palkan. Lopuksi ruvettiin vielä tekemään niin, että laitoin kupin oikealle tai vasemmalle risteyksestä ja sanoin aina sen suunnan mihin käännyttiin, että saatiin aloitettua suuntien opettelu.

Me ollaan tällä hetkellä juostu vaan noilla meidän action valjailla, vaikka pitäisi ne kunnon vetovaljaat hommata. Micke ei selvästi pääse ihan kaikkea vetovoimaansa käyttämään noissa kyseisissä valjaissa, vaikkakin vetovoima on aika suuri. Olen nyt myös lukenut aika paljon ohjeita, miten aloittaa pyöräilyn opettaminen koiralle ja haluaisin itse sitä kokeilla. Kevättä odotellessa, silloin pääsee kokeilemaan kaikkea kivaa, toisin kuin talvella. Okei, voihan talvella tehdä paljon kaikkea myös, ja Micke rakastaa loikkia lumikinoksissa ja juosta lumisissa metsiköissä, mutta on kesä silti parasta aikaa.

Viime treeneissä keskiviikkona meidän piti valita alokasluokasta neljä vaikeinta kylttiä ja avoimesta muutama. Käytiin sitten valmentajan kanssa ne läpi ja itse valitsin kylteiksi vasemman täyskäännökse, maahan kierrä koiran ympäri, liikkeestä maahan ja koira eteen, oikealta sivulle. Kaikki kyltit sujui mallikkaasti, ilman mitään ongelmia. Ongelmaksi tuona kertana osoittautui Micken haukkuminen ohjaajalle, ja yritettiinkin kitkeä sitä pois melkein koko treenien ajan.

Ilmoittauduin 20. päivä sinne kilpailuihin, mistä olin aijemmin puhunut ja päästiin sinne! Kävin juuri eilen vahvistamassa ilmoittautumisen spkl:n sivuilla. Todennäköisesti kisat eivät mene ihan putkeen, kun ne ovat meidän kummankin ensimmäiset, eikä Micke muutenkaan ole koskaan ollut kamalan hyvä tuollaisissa tilanteissa.

-Minttu-

Miksi juuri rally-toko, miksei agility tai joku muu laji?

Yllättävän moni ihminen on kysynyt, että Miksei me harrasteta agilitya? Miksi me harrastetaan rally-tokoa, eikä jotain muuta? Miksei toko tai suojelu, miksi miksi ja miksi?

Yleisimmät ihmiset keitä tätä kysyy on sukulaiset, tuttavat tai jotkut kaverit, jotka ei ole koiraihmisiä. Eihän se mua haittaa jos kysyy, aina saa kysyä. Nyt ajattelin kumminkin kirjoittaa tästä aiheesta, miksipä en?

Me harrastettiin agilitya vuosi sitten ja se oli mun mielestä hauskaa, just siihen asti kun se Micke kertoi jo selvästi vihaavansa tuota harrastusta. Omassa kotipihassa meillä on kepit ja kolme estettä; kaksi normiestettä ja yksi rengas. Niistä Micke tykkää ja kesäisin on tosi hauska välillä hyvin vuoksi vähän hypyttää Mickeä. 

Kenestä nyt olisi kiva harrastaa jotain koiransa kanssa, mistä koira ei edes tykkää? Tuskin kenestäkään. Kesällä pohdittiin pitkään, mikä olisi kiva laji, vai onko mikään kiva. Mä meinasin jo ruveta ajattelemaan ton agilitykokemuksen jälkeen, ettei meille välttämättä ole mitään lajia, ennen kuin päästiin rally-tokon pariin.

Ekalla kurssilla koko homma lähti kulkemaan hyvin eteenpäin. Mickellä oli joka treeneissä kivaa ja aina opittiin uutta. Kotona harjoiteltiin ja meillä on siellä alokasluokan kyltitkin. Jatkettiin harrastusta treeniryhmässä joka keskiviikko, ja nyt ollaan tässä pisteessä. Joka kerta kun ajetaan hallille, Micke vinkuu että pääsisi autosta ulos. Hallille on aina kiva mennä ja jokaisissa treeneissä annetaan kaikkensa.

Micken kanssa en voisi kuvitella harrastavani mitään muuta tavoitteellisesti, kuin rallya, sillä tämä vaan on niin meidän juttu. Tykkään varsinkin siitä ettei tarkoituksena ole suorittaa kylttejä millintarkasti, vaan tärkeämpää on se, että koiralla on kivaa. Tottakai haluan myös kokeilla muita lajeja, kuten vaikka jäljestystä tai nose workia tms. 

Tässä nyt tiivistetty selostus siitä, miksi me harrastetaan rally-tokoa, eikä vaikka sitä agilitya mikä on usein varsinkin "ei koiraihmisten" mielestä se paras koiralaji.

-Minttu-

Micken rodunomaisuus, millainen perro Micke on?

Tänään kirjoitan vähän erilaisesta aiheesta mistä yleensä. Pinja kirjoitti samaisesta aiheesta joulukalenteriluukkuun kuusitoista. Tästä olisi mun mielestäni todella mielenkiintoista kirjoittaa ja niin päätinkin nyt tehdä. Otan espanjanvesikoiran luonnekuvaustekstistä pieniä osia sivustolta hankikoira.

"Luonteeltaan perro on sosiaalinen, aktiivinen, leikkisä ja toimintakykyinen, ketterä ja kestävä rotu, joka vaatii paruskoulutuksen ja lempeästi jämäkän johtajan."

Micken kohdalla pätee se, että Micke on aktiivinen, leikkisä, toimintakykyinen, ketterä, kestävä, ja vaatii todellakin juuri tuon "lempeästi jämäkän" johtajan. Micken aktiivisuus näkyy oikeastaan joka paikassa. Treeneissä jaksaa antaa kaikkensa ja jaksaa touhuta mukana kaikessa. Leikkisyys on todellakin totta, sillä Micke voisi aloittaa leikkimisen melkein missä vain ja milloin vain. Ketteryys ja kestävyys näkyy parhaiten juoksussa, Micke on todella ketterä koira, ja tykkääkin jahtausleikeistä, missä pitää nopeasti vaihdella suuntaa tms. Myöskin pihalla agility on kivaa hommaa. Kestävyys näkyy hyvin esim. uimisessa, vedossa tai pitkän matkan juoksussa.

 Sosiaalisuus on myös totta. Micke on sosiaalinen ja on mukana kaikessa mitä tehdään, mutta se ei ole kiinnostunut muista koirista tai vieraista ihmisistä(joka ei kyllä haittaa minua yhtään). Micke pystyy olla samassa tilassa toisten koirien kanssa, mutta sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta ne. Vieraat ihmiset on vain aika tylsä juttu, aluksi muutama haukahdus jos ne tulevat liian lähelle ja sitten vaa unohdetaan koko tyyppi.

"Perro on hyvin älykäs rotu ja siksi oppii nopeasti mitä ihminen keksiikään sille opettaa. Joskus voi olla haasteellista löytää keino motivoida koira tekemään samaa asiaa monta kertaa."

Micke on todella älykäs koira ja oppii tosi nopeasti kaiken mitä sille opetan. Micke on myös aika helppo motivoida, sillä se vaan tykkää kun on yhteistä tekemistä, eikä aina vättämättä tarvitse palkkaa. Myöskin se että Micke oppii sanat tosi nopeasti, on tosi hyvä, sillä sille voi opettaa jo ennalta tuttujen sanojen kautta uusia asioita.

"Espanjanvesikoira on keskikokoinen, palveluskoira-oikeudet omaava, yleensä paimenviettinen, monipuolinen ja aktiivinen harrastuskoira."

Micken säkäkorkeus on 47cm, joten kooltaan hän on oikeaa luokkaa. Mickellä näkyy selvää paimenviettiä, sillä jos itse juoksen, uin, tms. niin Mickellä tulee kamala tarve paimentaa minut pois vedestä ja juostessa saada pysähtymään jos emme tee lenkkiä tai treenaa jotain muuta. Kyllä Micke osaa olla paimentamatta, että kyllä se osaa uskoa ettei saa tulla veteen tai saa juosta perässä tai paimentaa. Leikeissä ainoastaan pieni paimentaminen on välillä sallittua, kunhan koira ei luule että hän päättää mitä tehdään.

Itse rakastan jokaista ominaisuutta mitä Mickestä löytyy koska ne kaikki tekee siitä juuri tuon yhden ja tietyn koiran. Ehdottomasti lemppari rotuni ja Micke varsinkin yksilönä aivan täydellinen, täydellisempää koiraa minulle ei voisi olla.

-Minttu-

Kisasuunnitelmia ja ahkeraa treenaamista

Pitkästä aikaa kunnon kuulumispostauksen äärellä. Viimeksi olen kunnolla kirjoitellut tänne joulukalenteriin, joten nyt tuntuu oudolta lähteä kirjoittamaan normaalia postausta. Ehkä tämä tästä lähtee. Meillä vuosi vaihtui Micken ollessa kotona mummini kanssa ja itse olin kaverien kanssa. Micke on todella paukkuarka koira, mutta onneksi hänellä on turvapaikkanaan eteisen penkki, jossa sitten makoili koko uudenvuodenyön.

Ollaan treenailtu hallilla nyt joka keskiviikko treeniryhmässä ja edistytty hurjaa vauhtia. Melkein joka viikko on myös käyty keskenään treenaamassa tyhjässä hallissa. Kaikki alokasluokan kyltit alkaa olemaan hallussa, ainoana ongelmana on enää se, että osaisin liikutella hihnaa kädestä toiseen. Ollaan välillä treenailtu vapaana, sillä se on vaan itselle niin paljon helpompaa. Silti pitää vielä mennä tuon remmin kanssa, jotta kisoissa se ei olisi mikään uusi juttu. 

Viime keskiviikkona treeneissä mentiin rataa ja lauantaina hallivuorolla tehtiin oikeastaan pelkkiä tekniikkaharjoituksia, eli katsottiin suorituspaikat kuntoon ja olin paljon tarkempi siitä missä koira liikkuu, miten se liikkuu ja miten Micke saa liikkua hallilla sillä aikaa kun itse katson rataa läpi tai rakennan rataa. Pistinkin Micken ekaa kertaa seinän viereen paikka käskyn vaikutukseen siksi aikaa, kun itse kävin rataa läpi. Ensin se oli hihnassa kiinni ja sitten päätin ottaa koiran kokonaan vapaaksi ja eihän se hievahtanutkaan ennen kun sai vapautuksen.

Me ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että olisi kiva päästä jo ekoihin kisoihin. Tuolla meidän treenihallilla VAU järjestää rally-toko kilpailut 17. helmikuuta ja niihin me ajateltiin ilmoittautua. Joulukuussa meillä oli vielä suurena ongelmana maahan meno hallilla, mutta nyt sekin jo onnistuu pelkästä sanasta, vaikka käskyn pitääkin olla vielä aika tomera. Lauantaina hallilla meille tuli pieni ongelma spiraalin kanssa. Tiputin yhden namin lattialle ja Micke yritti aluksi napata sen. Käskin sen kuitenkin mukaani ja unohtamaan namin , mutta jouduimme menemään spiraalin varmaan 10 kertaa uudestaan ja silti Micke pysähtyi kuin seinään namin kohdalle. Tehtiin siinä välissä sitten rata ilman tuota spiraalia ja se rata onkin tuolla lopussa videona.

Onnistuneen radan jälkeen harjoiteltiin hetki kaikkea muuta, kuten noutokapulan hakua, pitoa ja irrottamista. Kiertoa ja muita temppuiluja, sekä Micke sai vähän riehua jotta jaksaisi suorittaa vielä muutaman kunnon harjoituksen. Tehtiin sitten vielä spiraalia, ja se onnistuikin muutaman yrityksen jälkeen niin, ettei Micke enää haistellut maata. Ei se ennen ole maata mennyt haistelemaan, mutta nyt kun oma nami oli sinne tippunut, niin ei meinannut päästä siitä millään yli. Tuollaisia harjoituksia pitää siis tehdä jatkossakin.

Micke on nyt alkanut oppia tosi hyvin orava tempun ja tarjoaa sitä hyvin usein jos leikitään lelulla tms. Saatiin joululahjaksi juoksuvyö, ja en malta odottaa että päästään käyttämään sitä. Nyt jos päästäisi jossain vaiheessa mökkeilemään, niin siellä voisin alkaa opettaa Mickelle vetoa hiihtäessäni. Olen itse todella huono hiihtämään perinteistä ja osaan vain luisteluhiihtää, mutta jos Micke oppisi vetämään siinä, niin siitä voisi tulla ihan kiva aktiviteetti. Juoksussa Micke on oppinut jo vetokäskyn ja pysäytyskäskyn, mutta en tiedä miten se tuossa hiihdossa menisi.

Talvi on kyllä kiva vuodenaika, mutta kesää on kauhea ikävä. Onneksi ei ole mitään loskakelejä, vaan muutaman asteen pakkaset, niin voi tehdäkin jotain ulkona. Toivottavasti nämä pakkaset säilyy, niin saa opetettua tuolle vetohirmulle luvallista vetämistä.

-Minttu-

Q&A

Wuuaah! Vuosi 2018 on vaihtunut ja me ollaan nyt oltu kaksi viikkoa päivittämättä blogia. Ihanalta on kyllä tämä tauko tuntunut tuon joulukalenterin jälkeen. Nyt alkaa taas postauksia tulla samaan tahtiin kuin ennenkin, eli noin kerran viikossa, tai harvemmin/useammin.

Tässä postauksessa vastailemme teidän kysymyksiinne, joita laitoitte aikaisempaan postaukseemme.

Mitkä on teidän lemppari rodut?

Pinja: Mun ehdoton lempi/unelmarotu on pyrereneittenpaimenkoira. 

Minttu: Ihan ykkönen on tuttu espanjanvesikoira, kaikinpuolin täydellisin rotu mitä tiedän.

Mikä on teidän lempi tekeminen koiran kanssa?

Pinja: Tykkään kaikesta, mitä teen Lillan kanssa, joten tämä on vähän hankala kysymys. Jos kuitenkin yksi pitää päättää niin ehkä tällä hetkellä juoksu/canicross.

Minttu: Uiminen, rally-toko, lenkkeily, hömppäily ja kaikki. Mutta ehkä lemppari on toi perus hömppäily mitä tulee tehtyä aina, eli vaan riehuminen ja leikkiminen.

Jos saisitte toisen koiran, minkä rotuisen ottaisitte?

Pinja: Tähän elämäntilanteeseen todennäköisin vaihtoehto olisi mahdollisesti australiankelpie. Se oli hyvä vaihtoehto jo silloin, kun mietittiin Lillan ottoa.

Minttu: No mä en haluaisi todellakaan juuri nyt toista koiraa, kun ei riittäisi aika.

Missä lajissa kilpailisit koirasi kanssa?

Pinja: Voisin kilpailla Lillan kanssa periaatteessa missä lajissa tahansa, ja varmaan tullaankin kilpailemaan monissa eri lajeissa. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto olisi rally-toko, sillä ensi sunnuntaina meillä alkaa meidän ensimmäinen rally-tokokurssi.

Minttu: Rally-toko, sillä kisat on jo tulossa.

Kuinka vanha olit kun kiinnostuit koirista?

Pinja: Ihan pienestä pitäen, heti kun osasin erottaa kissan koirasta.

Minttu: Aina olen ollut kiinnostunut koirista, mutta "kunnolla" niistä jotain aloin ymmärtää vasta 13 vuotiaana.

Millä kameroilla kuvaatte?

Pinja: Mulla on käytössä ihan perus Canon eos 1100D. Kuvissa värit näkyvät huonosti ja sisällä ei saa mitään ilman salamaa, mutta pienellä muokkauksella saa ihan kelpokuvia.

Minttu: Canon eos 1200D, hyvin toimii ja tykkään miten näyttää värit. Voisi parempikin olla, mutta tällä mennään.

Mikä on Lillan ja Micken lempi herkku? 

Pinja: En ole ihan varma, kun Lillalle käy mikä tahansa, mikä maistuu vähääkään hyvälle. Kuitenkin ehkä parhaiten maistuu itsepaistetut lihat ja juusto totta kai.

Minttu: Kana ja nakit. Käytetään noita vaan treeneissä, muuten oikeestaan vaan ruokanappuloilla mennään kotonakin ja lenkillä en pidä nameja mukana.

Kuinka kauan ootte olleet kavereita?

Kauan, ihan pienestä pitäen

Millaisia koiria haluatte tulevaisuudessa?

Pinja: Mikäli asun maalla, kuten olen suunnitellut, tulee mulla olemaan 2-4 koiraa kerrallaan. Mulla olisi työskenteleviä paimenkoiria ja ehkä muutama vahtiviettiä omaavakin. Rotuina kiinnostaa esim. pyrenneittenpaimenkoira, appenzellinpaimenkoira, islanninlammaskoira...

Minttu: Enhämmä vielä voi tietää! Ainakin toisen perron haluan tulevaisuudessa ja muita kiinnostavia rotuja ovat mm. hovawart, belgianpaimenkoira ja hollanninpaimenkoira.

Mitä Lilla ja Micke sai joululahjaksi?

Pinja: Lilla sai joululahjaksi kanatikkuja, lelun, aktivointipelin, juoksuvyön (tai siis minä sain), herkkuja, valjaat sekä agilityputken.

Minttu: Ei mitään kummempaa.

Mitä teette vapaa-ajalla, jos koirien kanssa olemista ei lasketa?

Pinja: Käyn salilla tai olen kavereideni kanssa koulujuttujen lisäksi.

Minttu: Käyn salilla ja vietän aikaa eri kavereiden kanssa. Olen ulkona, katson Netflixiä, vietän aikaa perheen kanssa ja teen koulujuttuja.

-Pinja & Minttu-