Miten meillä menee?

Pitkästä aikaa tietokoneen ääressä, kirjoittamassa uutta postausta. Nyt mulla on ollut vähän kiireitä, kuten mopokoulu ja kirjallisten suorittaminen. Teoriakokeen suoritin viime keskiviikkona, ja sain onnekseni hyväksytyn ilman yhtäkään virhettä. Ensi viikon tiistaina olisi vielä käsittelykoe ja sen jälkeen, voin olla stressaamatta tästä aiheesta.

Viime keskiviikosta asti olen yrittänyt väsätä jotain tekstiä tänne blogiin, mutta tekosyyt veivät voiton joka päivä. Ajattelin nyt kertoa vain kuulumisia kun viime kirjoituksesta on sen verran aikaa.

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu aika paljon hihnakäyttäytymistä. Ainiin, tänne meidän kotipaikkakunnalle valmistuukin ensimmäinen koirapuisto. Emme me siellä Micken kanssa varmaan aiota viettää aikaa, ainakaan vielä. Ohitusharjoituksiin tuo paikka on taas erinomainen, Mickelle sekä Lillalle.

Viikko sitten sunnuntaina, me tehtiin Lillan ja Micken kanssa onnistunut ohitus. Sen jälkeen käytiinkin moikkaamassa mun kaveria ja saatiin samalla tehtyä kivan pituinen lenkki. Tiistaina oltiin mun veljen lätkäharkoissa Vierumäellä mukana.

Siellä me aloitettiin vähän uusien juttujen harjoitteluja. Joka kerta kun pysähdyn, Micken olisi tarkoitus tulla vierelleni ja käydä istumaan. Myös katsekontakti olisi hyvä, vaikka se tuntuu olevan Mickelle joskus todella iso kynnys. Kuitenkin hyvinä päivinä poika katsoo automaattisesti ja odottaa vapautussanaa innokkaasti.

Ei päästy tuona päivänä ohittamaan kertaakaan, mutta perjantaina tuli sitten ihan niitä ohituksia. Ensin tehtiin ohitus Lillan kanssa, ja Micke oli yllättävän hyvin kuulolla. Joka kerta kun koira katsoi, siitä seurasi nami. Tehtiin ohituksen lomassa paljon pysähtymis harjoituksia ja silloin tuo alkoi vihdon jäädä Micken mieleen. 

Seuraavana ohitettavana oli sitten vieras koira, joka räksytti vähän liikaakin. Micke ei meinannut malttaa kuunnella, mutta kyllä se pienen odottelun jälkeen kuunteli varsin hyvin. Teimme tuossakin tilanteessa paljon pysähtymisiä ja se taisi olla syy miksi Mickellä onnistui loppujen lopuksi tuo ohitus ihan hyvin. 

Ohituksia tuli perjantaina yllättävän monta. Tai no, suurin osa ei ollut varsinaisesti ohituksia, vaan ohitse menemisiä, eli emme välttämättä kävelleet kamalan lähekkäin ohitse. Empä oikein osaa selittää, mutta ehkä en yritäkään enempää. 

Yllättäen jouduimme ohittamaan myös jotkin ajokoirat, jotka tulivat nurkan takaa ja en kerinnyt valmistautua Micken kanssa tuohon, joten koira pääsi ärähtämään kerran, mutta lopettin yhden kiellon jälkeen. Heti tuon jälkeen viereisellä tiellä käveli huskypentu, jonka eteen me menimme ja Micke osasi olla itseasiassa todella nätisti vaikka toinen koira vinkui perässä.

Perjantaina saimme tehtyä myös meidän onnistuneimman ohituksen, mitä ikinä on tullut. Micke oli todella hyvin kuulolla ja kulki vieressäni. Meillä oli katsekontakti koko ohituksen ajan ja koira vain käveli rauhassa toisten koirien ohitse. Ohitettavina oli kaksi staffia(?), jotka vain rähisivät. Ne olivat oikeastaan ojan puolella ja me kävelimme toisella puolella tietä. 

Koko loppu lenkin ajan Micke haki katsekontaktia ja en edes antanut lopuksi palkkaa, paitsi tottakai sanalliset kehut joista koira aina innostui. Noh, heti seuraavana päivänä Micke oli lenkillä kuin kuuro. Seisoimme yhdessä vaiheessa paikallaan varmaan 5 minuuttia, ennen kuin koira laahusti viereeni ja istui siihen nolostuneena. En tuolla lenkillä yrittänyt enään mitään muutakun edetä ja lenkki menikin vain hiljaa ollessa, ilman minkäänlaisia harjoituksia, eikä onneksi tullut sinä päivänä ohitettavia koiria vastaan.

Eilen en edes yrittänyt tehdä tuon hieman huonosti menneen lenkin jälkeen mitään harjoituksia. Illalla kävimme harjoittelemassa juoksemista, ja se sujui hyvin, vaikka vastaan tuli yksi koira. Micke vain tuijotti koiraa, mutta pääsimme ilman haukkumista eteenpäin.

Tänään olikin uusi päivä, ja ihan kuin uusi koira. Otin puolet koiran aamuruoasta lenkille mukaan, ja koira olikin kokoajan vieressä katsekontaktia hakemassa. Micke saikin paljon palkkaa, kun nyt kerran osasikin näyttää taas hieman motivoitunutta puoltaan. Kävelimme markkina-alueelle, jossa pääsinkin testaamaan hieman tätä koiraa. Alueella pyöri helikopteri, kymmeniä koira sekä todella paljon ihmisiä.

Alkuun Micke tuijotti helikopteria, ei onneksi pelokkaana, vain hämmästyneenä. Onneksi se saatiin unohdettua ja pääsimme kokonaan markkina-alueelle. Ensimmäiselle koiralle haukuttiin kaksi haukahdusta. Micke ihmetteli, että miksi hän ei saa haukkua, jos toinenkin saa. Sen jälkeen muut koirat olikin yhtä kuin tyhjyys, vaikka vähän olisi voinut ehkä joitain ihania pikkukoiria käydä nuuhkimassa. 

Meillä menikin kokonaisuudessa todella hyvin, vaikka olikin vähän jännä tilanne. Yritetään nyt saada tuo muille koirille haukkuminen kokonaan pois ja itse yritän saada kirjoitettua tänne blogiin hieman useammin. Toivottavasti tykkäsitte, ja voitte kommentoida mielipiteenne, tai vaikka neuvoja hihnakäyttäytymiseen, sillä niitä ei koskaan voi olla liikaa.

-Minttu-