Sydämen tutkintaa ja kontaktia

Moi! Tosiaan ajattelin kirjoitella tähän väliin vähän meidän kuulumisia. Mun piti kirjoittaa tänne jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta koska tiesin että torstaina tapahtuisi jotain kiinnostavaa niin päätin jättää kirjottamisen sinne. 

Tosiaan jos joku ei aikaisemmasta postauksesta ole huomannut, niin Lillalla piti olla sterkka pari viikkoa sitten. Se kuitenkin peruuntui, kun kuunnellessa sydämestä kuului sivuääni. Niinpä torstaiaamuna meillä oli klo 9-10 varattuna aika eläinlääkäriin sydämen ultraäänen tutkimiseen. Tarkoituksena oli tosiaan selvittää, mistä sivuääni tulee.

Alkuun Lilla oli todella hermostunut ja haukkui turhautumistaan sisällä kaikille ohi meneville lääkäreille. Se alkoi näyttää jopa vähän rauhoittuneempia merkkejä, kun meidät kutsuttiin melko pian sisälle huoneeseen. 

Alkuun piti tarkistaa, että oliko sivuääni varmasti kuulunut. Meni hetki aikaa, että saatiin Lilla rauhoittumaan, mutta kun saatiin, niin todettiin että se tosiaankin kuuluu. Niinpä aloitettiin varsinainen ultra. Pian kävikin ilmi, että Lillalla oli useampi vuoto eri kohdissa. Suurin osa oli kuitenkin onneksi lieväasteisia, eikä niistä toivottavasti ole haittaa myöhemmin. Ainoastaan aorttaläpän vuoto oli merkittävämpi, mutta pienen paineen vuoksi se ei ollut aiheuttanut kuormitusta sydämeen.

Löydös on kuulemma erittäin harvinainen, varsinkin tällä rodulla. Syy vuodoille on joko synnynnäinen tai aikaisemmin mahdollinen läppiin kohdistunut tulehdus. Jälkikäteen on kuitenkin mahdotonta selvittää kumpi. Vauriot eivät tällä hetkellä vaikuta Lillan elämään millään tavalla, ellei se ala oireilemaan. Noin vuoden kuluttua on kontrollikäynti, jossa selviää vaikeutuvatko, pysyvätkö ennallaan vai lievittyvätkö vauriot. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot ovat siis avoinna. Lillalle tehdään kuitenkin se sterkka viikon päästä, kun vauriot ovat vielä niin pieniä, etteivät ne vaikuta leikkaukseen.

Lopuksi Lilla saikin mojovat kehut herkkuineen eläinlääkäri Seppo Lambergilta. Sen jälkeen tyttö ei varmaankaan edes muistanut koko reissun ikävyyksiä. Suosittelisin tosiaan Lambergia kaikille, oli todella mukava ja asiantunteva eläinlääkäri!

Samana päivänä illalla meillä oli ensimmäinen kerta Kontaktia ja itsehillintää- kurssilla. Siellä tehtiin erilaisia harjoituksia liittyen kontaktiin ja malttiin, niitä avaan hieman lisää seuraavissa kappaleissa. Tosiaan alussa tyttö oli ihan täpinöissään ja haukkuikin kaikki ennen kuin pääsimme turvapaikkaamme ohjaajan auton taakse. Aloin heti naksauttelemaan kaikista kontakteista tuttuun tapaan ja tyttö alkoikin nopeasti näyttää rauhallisempia merkkejä. Toki väliin mahtui turhautuneita haukkupätkiä, mutta jätin ne huomiotta ja jatkoin palkkaamista rauhallisuudesta.

Tosiaan ensimmäinen tehtävä oli nimenomaisesti tuo katsekontakteista palkkaaminen. Meille tuo oli suht helppo tuollaisenaan, joten sovelsin sitä vähän. Aloin siis peruttaa itse pois auton takaa ja pitää yllä Lillan katsekontaktia. Jos tyttö meinasi alkaa tuijottamaan muita koiria niin koitin ensin siirtää jalkani sen näkökentän tielle. Jos tyttö ei vielä ottanut kontaktia niin ikään kuin "työnsin" sen elekielelläni takaisin päin siten että se joutui peruuttaa. Kun Lilla otti sitten katsekontaktin niin palkkasin ja palattiin hetkeksi auton taakse ja kokeiltiin sitten kohta uudestaan. Tyttö alkoikin hakemaan vielä paremmin kontaktia.

Seuraavaksi alettiin vaatimaan koirilta malttia, alkuun opettamalla koirat olemaan paikallaan käskystä. Lillahan tämän siis jo osasi ennestään, joten meillä ei tässä mitään ongelmaa ilmennyt. Kokeilinkin hyöriä ja pyöriä Lillaa ympäri ja tein mahdollisimman äkkinäisiä liikkeitä. Ainoastaan kun aloin hyppimään niin Lilla nousi, mutta pienestä korjauksesta istui takaisin paikalleen.

Nyt kun kaikkien koirat osasivat pysyä paikallaan, tehtiin tästä etsimisleikki. Koira istutettiin paikalleen ja maahan heitettiin herkkuja, koiran pysyessä paikallaan. Sitten tuli vapautus ja koira sai mennä etsimään namit. Meiltä tämä sujui oikein hyvin ja heitin sinne väliin pari hämysanaakin, Lillan pysyessä edelleenkin paikallaan maltillisena. Teimme myös toisenlaista harjoitusta itsehillintään liittyen. Siinä koiralle tarjottiin ruokaa kämmeneltä ja sanottiin 'ei ota' ja vapautuksesta (saa ottaa) koira sai ottaa ruoan. Tämäkin sujui meiltä varsin hyvin, vaikkakin Lilla oli alkuun hieman hämillään, kun ei saanut heti ottaa ruokaa.

Lopuksi ohjaaja kiersi kaksi kierrosta kaikkien luona. Ideana oli saada koira ottamaan kontaktia omistajaansa myös ohjaajan lähestyessä. Lilla olisi tietysti halunnut tervehtiä ohjaajan, mutta korjatessani hieman hihnalla, jaksoi tyttö hienosti ottaa kontaktia. Ensimmäisellä kierroksella olimme vielä auton takana, mutta toisella kerralla pärjättiin jo ilman auton apua. Muut tekivät loppuun vielä ohituksia, mutta me tyydyimme seuraamaan vierestä.

Kaiken kaikkiaan oli siis ihan onnistuneet treenit, tästä on hyvä jatkaa. Viime kurssilla tyttö oli siis haukkunut koko alkupuoliskon, joten jotain kehitystä on tässä tapahtunut. Nyt katsellaan josko tässä lähistöllä olisi tulossa yhteisiä ohitustreenejä tai ryhmäkävelyitä niin voitaisiin mennä niihin harjoittelemaan lisää.