Joulukalenteri luukku 5 - Motivaatio, hermojen menettäminen ja hätiköinti

Onko teillä koskaan niitä päiviä kun mikään ei onnistu, mikään ei kiinnosta, eikä myöskään jaksa tehdä mitään? Mulla ainakin on ja aattelin puhua vähän aiheesta, sekä kertoa pari vinkkiä varsinkin koiraihmisille suunnattuina.

Joskus lähden lenkille ihan hyvillä mielin ja kestän vielä sen ettei koiraa voisi vähempää kiinnostaa ottaa sitä katsekontaktia. Mutta sitten kun sieltä nurkan takaa tulee joku räksyttävä koira ja sun koirasi ei vaan kertakaikkiaan kuule mitä sä sanot, eikä sitä kiinnosta mikään muu kun se toinen koira ja haukkuminen sille, se ottaa päähän huonoina ja joskus hyvinäkin päivinä. Oikeastaan se ettei sun koiraasi kiinnosta, johtuu jo itsestäsi. Tottakai on poikkeuksia, esimerkiksi vaikka rescue koira, joka ei ole oppinut pentuna hyville tavoille.

Mulle tollasissa tilanteissa toimii parhaiten se, että en oikeastaan yritä väen vängellä ottaa sitä koiraa mun viereen tai saada jotain vaivaista katsetta. Tollasessa tilanteessa käännyn vaikka toiseen suuntaan juosten, jotta koira innostuu (saattaa tuntua vähän nololta, mutta mikäs siinä kun ei sentään käräytä omia hermoja). Eihän toi kaikilla toimi ja jotkut varmasti saa koiransa ruotuun vielä tollasissakin tilanteissa, mutta me ei Micken kanssa selvittäisi ilman tuota pakokeinoa.

Toinen tilanne on se kun treenaat koiran kanssa uutta temppua tai liikettä, tai sitten lenkillä koitat kulkea hyvällä katsekontaktilla sellaisessa tilanteessa, missä koirasi häseltää. Kun noissa tilanteissa asiat ei huonoina päivinä mene putkeen, saattaa hermot mennä yllättävän herkästi. Suosittelen lopettamaan kokonaan harjoittelun ja vaikka rapsuttelemaan koiraasi tai tekemään jotain mistä koira innostuu. Jos taas sama tapahtuu lenkkeillessä, kannattaa vain hetkeksi pysähtyä, ottaa vaikka yksi katsekontakti ja sen jälkeen palkata. Tuon jälkeen koirasi tulee oletettavasti pyytämään itse lisää palkkaa olemalla nätisti. Jos taas koirasi ei vielä osaa kulkea haluamallasi tavalla, et voi siltä vaatia sitä vaikka se olisi pari kertaa jo onnistunut.

Motivaatio pula on taas sitten asia erikseen. Uskon että motivaatio loppuu joskus kaikilta kaikkeen mitä vain tekeekään, ainakin melkein kaikkeen. Siinä tilanteessa koira-ihmiset, älkää treenatko jos ei kiinnosta, älkääkä varsinkaan alkako opettaa hihnakäyttäytymistä huonolla tuulella tai epämotivoituneena ja ilman tarkkoja suunnitelmia siitä, miten aijot asian opettaa. Itse olen monia kertoja yhden lenkin aikana saanut "hyvän" idean miten saan Micken kulkemaan taas paremmin. Siitä on joka kerta seurannut pelkkä epäonnistuminen. Älkää siis hätiköikö ja alkako yhden ajatuksen pohjalta opettaa ainakaan mitään hirveän haastavaa. Esimerkiksi jos opetat yhden ajatuksen jälkeen tassun antamista, mielestäni se on ihan fine.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan halusin vain sanoa, että älkää treenatko jos olet pahalla päällä. Itse olen tehnyt monta kertaa saman virheen ja siitä seuraa vain lisää pahaa mieltä koiralle ja itsellesi. Jos alat opettaa koirallesi jotain, mieti opettaminen ensin rauhassa kokonaisuudessaan läpi, ennenkuin aloitat opettamisen. Ja siinä tilanteessa kun tuntuu että sinulta on jo mennyt hermot tai ne on menemässä, kannattaa vain rauhoittua ja lopettaa hetkeksi se mitä ikinä teetkin. 

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Kirjoitin tämän aikamoisella "kiireellä", joten jos jotain sanottavaa löytyy, kertokaa se kommenteissa, vastaan mielelläni. 

-Minttu-