Treeniä treeniä, kisat lähestyy

Moi taas kaikille, muutamaan päivään en ole kirjoitellut ja nyt taas koneen ääressä. Meillä on tapahtunut kaikkea kivaa, mistä haluaisin nyt kertoa.

Käytiin lauantaina ostamassa Mickelle huskyvaljaat. Launeen mustissa ja mirrissä käytiin, ja sovitettiin kaksi kokoa ja todettiin että L on tarpeeksi pitkä Micken pitkulaselkään. Raukka parka Micke oli ihan peloissaan eläinkaupassa, varsinkin valjaita sovitellessa. Harvoin noissa eläinkaupoissa käyty, niin jännä tilanne oli.

Koira rentoutui aika nopeasti ja päästiin hyvillä mielin ulos kaupasta. Heti tuona päivänä käytiin kokeilemassa miten nuo soveltuu koiran päälle käytössä ja hienostihan ne. Meillä on siis pro dogin juoksuvyö ja nuo valjaat ovat samaa merkkiä. Käytiin juoksemassa noin kaksi kilometria, ei viitsitty ekalla kerralla pidempää matkaa mennä. Sunnuntaina juostiin kuitenkin jo neljä kilometria, vaikka Micken mielestä olisi pitänyt juosta  vielä pidempään.

Tiistaina päätin että alamme harjoittelemaan pulkan vetoa, niimpä pistin koiralle huskyvaljaat ja niihin kiinni joustohihnan, ja siihen kiinni pulkan narun. Aluksi Micke ihmetteli kamalasti mikä sen perässä tulee ja miksi siitä kuuluu ääntä. Sata metriä mentiin pysähdellen tyhjän pulkan kanssa, mutta sen jälkeen Micke jolkottelikin jo hyvää vauhtia eteenpäin. Häntäkin heilui kun kehuja satoi. Heti kun laitoin parin kilon edestä suuria jääkökköjä pulkkaan, vetointoa löytyi entistä enemmän. Mentiin nyt pulkan kanssa vaan pari kilometria, sillä oli kiva lopettaa eka kerta silloin kun Mickellä oli vielä suuri into koko hommaan.

Keskiviikon treeneissä meni aivan älyttömän hyvin. Tehtiin kolmentoista kyltin rataa. Ekan kerran kun tehtiin rata, meillä tuli pikku virhe 270 astetta vasempaan tehtävässä. Radalla kyltit olivat siis nämä: lähtö, 360 vasen, 360 oikea, istu kierrä koira, houkutus, hitaasti, normaali vauhti, 270 vasen, 1 2 3 askelta, käännös oikeaan, eteen oikealta sivu istu, liikkeestä maahan, täyskäännös vasempaan ja maali.

Toisella kiekalla me tehtiin virheetön rata, lukuunottamatta sitä että korjasin Mickeä vähän paremmin sivulle yhdessä tehtävässä. Meillä oli nyt eri valkku kun ennen, ja saatiin isot kehut. Hän kysyi myös ollaanko jo kisattu ja kun kerroin tulevista kisoista, hän antoi isot tsempit sinne ja oli varma että pärjätään.

Lopussa harjoiteltiin vielä peruutusta, seisomista ja kierreltiin muuten vaan kentällä ja seuruutin Mickeä. Radalla oli kokoajan meidän kanssa kaksi narttukoiraa, mutta Micke ei edes vilkuillut niitä, keskittyi vain minun kanssani katsekontaktiin. 

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti!

-Minttu-