Yllättävän moni ihminen on kysynyt, että Miksei me harrasteta agilitya? Miksi me harrastetaan rally-tokoa, eikä jotain muuta? Miksei toko tai suojelu, miksi miksi ja miksi?
Yleisimmät ihmiset keitä tätä kysyy on sukulaiset, tuttavat tai jotkut kaverit, jotka ei ole koiraihmisiä. Eihän se mua haittaa jos kysyy, aina saa kysyä. Nyt ajattelin kumminkin kirjoittaa tästä aiheesta, miksipä en?
Me harrastettiin agilitya vuosi sitten ja se oli mun mielestä hauskaa, just siihen asti kun se Micke kertoi jo selvästi vihaavansa tuota harrastusta. Omassa kotipihassa meillä on kepit ja kolme estettä; kaksi normiestettä ja yksi rengas. Niistä Micke tykkää ja kesäisin on tosi hauska välillä hyvin vuoksi vähän hypyttää Mickeä.
Kenestä nyt olisi kiva harrastaa jotain koiransa kanssa, mistä koira ei edes tykkää? Tuskin kenestäkään. Kesällä pohdittiin pitkään, mikä olisi kiva laji, vai onko mikään kiva. Mä meinasin jo ruveta ajattelemaan ton agilitykokemuksen jälkeen, ettei meille välttämättä ole mitään lajia, ennen kuin päästiin rally-tokon pariin.
Ekalla kurssilla koko homma lähti kulkemaan hyvin eteenpäin. Mickellä oli joka treeneissä kivaa ja aina opittiin uutta. Kotona harjoiteltiin ja meillä on siellä alokasluokan kyltitkin. Jatkettiin harrastusta treeniryhmässä joka keskiviikko, ja nyt ollaan tässä pisteessä. Joka kerta kun ajetaan hallille, Micke vinkuu että pääsisi autosta ulos. Hallille on aina kiva mennä ja jokaisissa treeneissä annetaan kaikkensa.
Micken kanssa en voisi kuvitella harrastavani mitään muuta tavoitteellisesti, kuin rallya, sillä tämä vaan on niin meidän juttu. Tykkään varsinkin siitä ettei tarkoituksena ole suorittaa kylttejä millintarkasti, vaan tärkeämpää on se, että koiralla on kivaa. Tottakai haluan myös kokeilla muita lajeja, kuten vaikka jäljestystä tai nose workia tms.
Tässä nyt tiivistetty selostus siitä, miksi me harrastetaan rally-tokoa, eikä vaikka sitä agilitya mikä on usein varsinkin "ei koiraihmisten" mielestä se paras koiralaji.
-Minttu-
harrastus ei ole silloin oikea, jos koira oikeasti näyttää sen, että ei jaksa motivoitua. hyvä, jos löytyy se oikea harrastus.
VastaaPoistaSamaa mieltä!
PoistaAsiaa! Usein oonkin törmänny ihmisiin, jotka ajattelee, et toko ei olis niin(kään) mukavaa kuin agility, mutta joskus asia onkin toisin päin (:
VastaaPoistaMm jep! Jotenki se vaa menee yleensä silleen että aksa ois jotenki se paras laji, vaikka ei mitään lajia voi parhaaksi määritellä ;)
PoistaMillä tavalla Micke vihasi agilitya?
VastaaPoistaNo eihän se nyt suoranaisesti agilitya vihannut, mutta hallissa agilitya kyllä. Joka kerta kun menimme treeneihin, Micke jumitti ennen kun menimme aksa kentälle. Sillä ei ollut mitään halua tehdä yhtään mitään, vaikka tsemppausta ei puuttunut. Vikalla kerralla Micke ei suunnilleen suostunut tulla aksakentälle ja aina kun lähdettiin hallilta, oli koira todella iloinen.
VastaaPoistaMikä on sun mielestä paras harrastus koiran kanssa?
VastaaPoistaNo ylipäänsä koiran kanssa ei ole parasta harrastusta, se on koirakko kohtainen juttu. Meille paras harrastus on rally-toko ja canicross, eipä kauheasti olla lajeja kokeiltu. Nose work, vesipelastus, jälki, toko ja suojelu vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta lajeilta.
Poista