Näin pääsimme eroon vetämisestä

Miten tämän nyt voisi aloittaa järkevästi.

 Noh.

Meidän vanhimmat seuraajat, jotka ovat lukeneet hihnakäytökseen liittyvän postaukseni, saattavat muistaa että meillä oli Micken kanssa aika suuria ongelmia hihnassa vetämisen kanssa. Olettaisin, että monella muullakin koiran omistajalla on tai on ollut tämä kyseinen ongelma. Micken osalta se johtui olemattomasta pentukoulutuksesta. 

Vetäminen ei ollut vain satunnaista, vaan se tapahtui joka lenkillä, ja kokoajan. Olettaisin että Micke luuli, että sen pitää vetää. Onhan tähän minullakin muita todennäköisiä teorioita, mutta se ei ole tässä kohtaa olennaista.

Aloitimme harjoittelemalla malttamista, jolloin joka ikinen kerta, kun koira veti, minä pysähdyin. Odotin vielä että koira katsoi minuun tai istui edes vierelleni. Tuo on hyvin hermoja raastava tapa opetella pois vetämisestä, joten suosittelen tätä tapaa vain rautahermoisille, vaikka en itse ihan sellainen olekaan.

Tuota teimme muutaman kuukauden ajan, jolloin Mickellä alkoi loppua pahin vetovaihe ja etenimme lenkeillä enemmän kuin 10 sekunttia ennen kuin täytyi taas pysähtyä. Aloimme tässä vaiheessa myös purkaa energiaa enemmän ennen lenkkiä, esimerkiksi juoksemalla pihassa. Tuon jälkeen piti myös hetki rauhoittua ennen lenkille lähtöä, ettei lenkkikin ollut pelkkää juoksemista.

Sen jälkeen kun vetämisen pahin vaihe oli kadonnut, aloimme lenkkeillä enemmän metsissä. Kävelimme alkuun aika paljon hihnalenkkejä, sillä koira ei vielä kävellyt kamalan hyvin. Mutta joka kerta kun Micke käveli metsässä ilman vetämistä, se pääsi juoksemaan vapaana. Tuosta huomasin, että kun koira saa olla paljon vapaana, se kävelee hihnassa huomattavasti paremmin.

Tuosta lähtikin ns. hihnaton aikakausi. Menimme jokaisella lenkillä ainakin jonkun matkaa vapaana, joskus melkein koko lenkin ja joskus vain pieniä pätkiä. Mickeä oli ja on helppo pitää irti, sillä se oikeastaan vain odottaa minne minä menen ja seuraa sinne. Tietenkään joka paikassa ei voinut olla koira irti, mutta täällä pikkuisessa kylässä niitä paikkoja ei hirveästi ole.

Tuossa ajassa kerkesin ostaa Mickelle valjaat, kun pannalla kulkeminen alkoikin jo pikkuhiljaa sujua, mutta pientä vetoa aina löytyi. Valjaat ovat hurtan active valjaat mustassa värissä, jotka istuvat Mickelle paremmin kuin mitkään muut kokeilemamme valjaat.

Loppu keväästä 2017 vetäminen alkoi olla jo kokonaan poissa. Pystyimme lenkkeillä normaalisti, vihdoin ja viimein. Tuossa vaiheessa aloimme opettelemaan juoksulenkkien menemistä. Micke osasi jo entuudestaan sanan juokse, joten sitä pystyi käyttämään lenkin aloittaessa.

Emme tehneet kesällä hirveästi juoksulenkkejä, mutta joskus kahdesta viiteen kilometriin saatoimme käydä juoksemassa. Tuo juokseminen on ollut taas uusi aihe opetella vetämistä pois, sillä joskus Micke vain haluaisi lähteä kiitämään täysillä eteenpäin.

Me ei olla lopetettu tosiaankaan missään vaiheessa vetoa lieventäviä harjoituksia. Teemme edelleen niitä joka lenkillä. Nykyään teemme harjoituksemme hieman erilailla. Joka kerta kun minä pysähdyn, Micken kuuluisi tulla vierelleni istumaan ja ottaa katsekontakti. Yleensä pysähdyn, jos koira ottaa vähääkään liikaa painetta hihnaan.

Toivon, että postauksesta olisi jollekin jotakin hyötyä. Jos sinulla ja koirallasi on ollut, tai on veto-ongelmia, voit kertoa asiasta kommenteissa.

-Minttu-